Elsa ja Taimi ovat kuin muurahaisia maapallon pinnalla, kun suuret tapahtumat vyöryvät
Arvio: Pertti Lassilan kiihkeärytminen, aforistisuuteen kallistuva kerronta on vanhahtavuudessaan tyylikästä.
Pertti Lassila on kesäkirjailija. Edellisen romaanin Armain aika tapaan Kesän kerran mentyä tunnelmoi rannikon kesämaisemissa. Romaaniin mahtuu myös synkempiä aikoja.
Lassila on kirjoittanut äidin ja tyttären tarinan Suomen itsenäistymisen ja sotien ajalta. Alussa päähenkilönä esiintyy Elsa, jonka lyhyt rakkausjuttu merimiehen kanssa johtaa Taimin syntymään. Taimi ei ehdi tutustua äitiinsä, joka menehtyy espanjantautiin. Hänen kasvattajanaan Hangossa toimii Aino-täti.
Kesän kerran mentyä sijoittuu suomalaisen proosan viime vuosien suosikkivuosiin. Taimi ehtii juuri kohdata ensirakkautensa, kun väliin tulevat talvi- ja jatkosota.
Mitään mullistavan omaperäistä teos ei ajasta paljasta. Kertomus on pikemminkin poiminta, yksityisen kohtalon otos kansallisesta kertomuksesta.
Kirjallisuudentutkijana Lassila on suomalaisen kirjallisuutensa lukenut ja teos muistuttaakin monista klassikoista. Kesäinen saaristomaisema yksityiskohtineen on kuin Tove Janssonilta, henkilöt kuin Mika Waltarin kirjoista. F. E. Sillanpään teosten kauniiseen tyyliin kertoja seurailee myötätuntoisesti henkilöhahmojen iloja ja suruja, valintoja ja sattumuksia.
