Teetä, vodkaa ja sympatiaa

Junaelokuvassa tärkeintä ei ole päämäärä vaan kohtaaminen.

elokuva
Teksti
Kaisu Tervonen

Suomalainen kirjallisuudenopiskelija Laura (Seidi Haarla) matkaa Murmanskiin katsomaan kalliomaalauksia. Hänen kanssaan samaan makuuhyttiin osuu kaivostöihin matkaava venäläismies Ljoha (Juri Borisov). Kaksikon pitkä matka saa kehnon alun, kun nuorukainen heittää rehvakasta alapäävitsiä ja nainen häipyy hytistä.

Hytti nro 6 pohjaa Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin, mutta ei seuraa kirjan lanaamia linjoja sellaisinaan. Elokuvantekijä Juho Kuosmanen ja käsikirjoitustoverit Livia Ulman ja Andris Feldmanis saivat vapaat kädet tekstin suhteen. Mongolia vaihtui Murmanskiin, ja kahden ihmisen kohtaamisen ympäriltä karsittiin kaikki ylimääräinen.

Myös päähenkilöiden ikäasetelma kääntyi toisinpäin. Yli kolmekymppinen Haarla oli jo valittu toiseen pääosaan, kun alle kolmekymppinen Borisov haki toiseen päärooliin. Jotain loksahti kohdilleen.

Väkivallan uhka ei ole läsnä kuten kirjassa, jonka alkusivuilla nuori nainen joutuu kuuntelemaan, kun vanhempi venäläismies puhuu karkeasti vaimonsa lyömisestä. Kirja julkaistiin vain kymmenen vuotta sitten, mutta valkokankaalla samainen kohtaus näyttäytyisi nyt Metoon painolla varustettuna.