Imelä idylli

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen

Mikäli haluaa nähdä kauniita, isänmaallis-ihailevassa hengessä kuvattuja maisemia ja ilahtuu näkemyksestä, jonka mukaan alkukantainen elämä on puhdasta ja kaunista ja kaikin puolin oikeaa, Koulu maailman laidalla on harvinainen täky. Elokuva tarjoaa kaksi tuntia oleskelua bhutanilaisessa vuoristopostikortissa. Puhtaast­i ulkokohtaisena satuna se voi tuottaa nautintoa.

Tarina alkaa nykyaikaisessa Thimphun kaupungissa. Nuori opettaja Ugyen (Sherab Dorji) haluaisi Australiaan. Popmusiikin ystävä käsketäänkin virkaan Lunanan pikkukylään. Patikkamatka sinne kestää kahdeksan päivää. Lunanassa tuotetaan maailman onnellisimpia ihmisiä ja moni­käyttöistä jakinlantaa. Ensin Ugyenia harmittaa, kun sähkö pätkii ja netti ei toimi. Mutta kaikki on puhdasta, harmonista ja kylän juoponkin vaatteet ja olemus ovat siistit.

Lunanalaisten filosofiaan kuuluu äärimmäinen hyvä­tapaisuus ja nöyryys. He ovat kiitollisia opettajasta, joka saapui kaukaa. Kirkassilmäiset oppilaat eivät ole kuulleet hammasharjasta eikä heille voi englan­nin tunnilla opettaa sanaa car, koska he eivät tiedä, mikä auto on. Huumoria edustaa viili­pyttymäisen jakin tuominen luokkahuoneeseen.

Ohjaaja Pawo Choyning Dorjin elokuva pyrkii dokumenttimaiseen totuusvaikutelmaan muun muassa paikallisia amatöörinäyttelijöitä käyttämällä, mutta yksikään kuva tai teko ei ole vähempää kuin imelä. Etnografiset viittaukset ovat pintaa ja pötyä, sillä Koul­u maail­man laidalla on täyttä kitschiä. Tarinan sijaan lankana on Ugyenin pakottaminen myöntämään, että paikka on paratiisi. Ylituotettu perinnehuilu soi taustalla, kun hän omaksi yllätyksekseen mieltyy kansanmusiikkiin ja jakin­paskan keräämiseen paljain käsin. Lapsille ei sovi tuottaa pettymystä.