Ihmissuhdekupla
Ihmissuhdedraamassa on eleganssia, mutta patetia hiipii pappilan nurkille, Matti Rämö kirjoittaa.
Naturalismiin mieltyneen Aku Louhimiehen elokuvissa kamera tulee iholle, seksi satuttaa ja paha olo etsii purkautumistietä. Brutaalien ajankuvien (Paha maa) ja karheiden epookkien (Käsky) synkkyys sai epämiellyttävän sävyn, kun useat naisnäyttelijät syyttivät Louhimiestä nöyryyttävistä ohjausmenetelmistä.
Imagonkohennukselle on tarvetta. Ehkä juuri siksi Odotus on maailman ensimmäinen hiilinegatiivinen elokuva. Ympäristöpäästöt on pidetty minimissä ja kompensoitu.
Seilin saarella kuvattu kolmiodraama on seesteinen tuttavuus Louhimiehen filmografiassa: saaristoidyllistä kontrastia hakeva vieraantumisen kuvaus, ihmissuhdevalintojen totuuskomissio, käpy seksuaalisesti turhautuneen naisen selän alla.
Odotus kertoo Ellistä (Inka Kallén) ja tämän saaristopappina työskentelevästä miehestä Mikosta (Aku Hirviniemi). Nelikymppisten elämä on hidasta ja yksinkertaista. Rakastavaa mutta intohimotonta. Niin tylsää, että Elliä ahdistaa, mutta sen verran hyvää, ettei hän kehtaa valittaa.
