Arkisen magian leikkituokio
Céline Sciamma yhdistää arkea ja mielikuvitusta vähäeleisellä tyylillä, Kalle Kinnunen kirjoittaa.
Céline Sciamma nousi laajaan kansainväliseen tietoisuuteen karheankauniilla epookkidraamalla Nuoren naisen muotokuva (2019), jossa taidemaalari ja hänen mallinsa ajautuvat mahdottomaan suhteeseen. Naisten rakkaustarina kertoi ulkoa asetetuista vaatimuksista ja vapauden ongelmasta. Myös aiempien Sciamman elokuvien keskeinen teema on yhteisön normien kanssa eläminen.
Maja lapsuuden reunalla on rajaukseltaan erilainen: päähenkilöt ovat kaksi kahdeksanvuotiasta tyttöä, jotka leikkivät ja jakavat tietojaan elämästä. Sitä voi kutsua pienoiselokuvaksi positiivisessa mielessä, sillä sivujuonia ei ole ja pituutta on reilu tunti.
Tarina alkaa Nellyn (Joséphine Sanz) isoäidin kuolemasta. Nellyn vanhemmat ovat eronneet. Hän on ainoa lapsi, hiljainen tarkkailija.
Syksyisessä metsässä seikkaillessaan Nelly tapaa Marionin (Gabrielle Sanz). Lapset rakentavat majaa ja leikkivät aikuisia. Samaan aikaan aikuiset möyrivät haasteissaan ja nostalgiassa. Nellyn äidillä (Nina Meurisse) on periytyvä sairaus, joka on enemmän arvoitus kuin synkkä varjo. Myös Nellyn äidin nimi on Marion.
