Sisältä mätä unelma
Victory-nimisellä asuinalueella kaikki on täydellistä, eikä mikään ei ole sitä miltä näyttää. Keskiluokkainen ja saumattoman onnelliselta vaikuttava lähiö muistuttaa 1950-luvun ideaali-Amerikkaa. Miehet käyvät töissä ja naiset pitävät huolta unelmakodeista. Alkoholia menee runsaasti, mutta onko kenelläkään edes krapulaa?
Olivia Wilden ohjaaman ja Katie Silbermanin kirjoittaman Don’t Worry Darlingin päähenkilöt ovat aviopari Alice ja Jack, jota näyttelevät Florence Pugh ja poptähti Harry Styles. Utopian pinta rakoilee, kun Alice haluaa kurkistaa ahtaan elinpiirin ulkopuolelle. Yhtäkkiä Victoryn ihanat piirteet alkavat näyttää oudoilta ja herää kysymys, mikä on se salaperäinen paikka, jossa kaikki alueen miehet käyvät töissä ja jonne yksikään nainen ei pääse.
Don’t Worry Darling on dystopiascifin ja kauhun sävyjä hyödyntävä satiiri sellaisesta patriarkaalisesta menneestä unelmamaailmasta, johon patakonservatiivit ehkä viittaavat puhuessaan vanhoista hyvistä ajoista. Tarinan jujut tuovat mieleen elokuvat Matrix ja The Truman Show. Todellisuus voi venyä ja paukkua.
Tavoitteet ovat korkealla ja tekninen toteutus on hieno. Eritoten mieleen painuu Darren Aronofskyn hovikuvaajana tunnetun Matthew Libatiquen osaaminen: kuvat ovat kuin karkkia ja sliipatuinta mainosta, mutta virheettömyydessä on oma hienostunut logiikkansa ja paljastavat pienet särönsä.