Elämä yllättää tytöt kauhistuttavalla tavalla: Ilo ensimmäisestä palkasta vaihtuu sisällissodan kauhuihin

Voi tyttöjä! Niin nuoria, niin viattomia ja valmistautumattomia kohtaamaan sodan.

Elämä yllättää kauhistuttavalla tavalla Valkeakosken paperitehtaan työläistytöt. Ilo työpaikasta ja ensimmäisestä palkkapussista vaihtuu sisällissodan kauhuihin.

Sigrid, 15, ehtii ostaa kangasta ensimmäisestä palkastaan ja ompeluttaa itselleen uuden puseron. Nyt hän liittyy työtoveriensa kanssa punaiseen aseelliseen naiskomppaniaan, ja hameet vaihtuvat housuihin. Helsinki on jo punaisten hallussa, tytöt opettelevat käyttämään asetta. He ovat riehakkaita, Lauri Maijalan ohjaus nostaa hienosti pintaan tyttöjen ilon ja elämänriemun, minkäänlaista ymmärrystä sodan vaaroista heillä ei ole. Kuolema ei edes käväise mielessä.

Tosipaikan edessä tytöt ovat hämmentyneitä, valkoiset tappavat surutta, voiko se olla totta. Viimeiset eloon jääneet teloitetaan Lahden Hennalassa.

Lauri Maijalan ohjaustyö on mukaansatempaava, se ei saarnaa eikä julista, mutta näyttää sen, mikä totta on. Nuoret ovat aina ensimmäisinä lähtemässä sotimaan. He ovat intomielisiä, se kuuluu nuoruuteen. Eikä Suomen sisällissota keväällä 1918 ole ainoa, jossa heidän käy hunosti,