Vanha vitsi naurattaa kuin uusi
Insinööri Jarmo Koponen on lavalla Eläkeläiset-humppayhtyeen Onni Waris.
4
MIN
Kevättalvella Ruotsi innostui, kun Pohjanmaalta lähtöisin oleva KAJ valittiin maan edustajaksi euroviisuihin. Pari viikkoa myöhemmin tarjolla oli toisenlainen näkemys suomalaisesta huumorimusiikista, kun Eläkeläiset-yhtye teki kiertueen Tukholmaan ja Göteborgiin.
Eläkeläiset soittaa pääosin tunnetuista rockkappaleista tehtyjä suomenkielisiä humppasovituksia.
Käännökset on luriteltu teemaan sopiviksi: ”Hyvää humppaa Suomesta / ja tietysti suomeksi! / Suomen kieli on kaunista!”
Vakavahenkisten punk-muusikoiden irvailukokoonpanosta tuli odottamatta nopeasti 1990-luvun puolivälissä soittajiensa tunnetuin yhtye.
Eläkeläiset on reilun 30 vuoden aikana kiertänyt runsaasti myös ulkomailla, monena vuonna jopa enemmän kuin Suomessa.
Yleisöä on löytynyt lähinnä Saksasta ja jonkin verran myös sen lähimaista Tšekistä ja Itävallasta.
Humpan jytke on nyt löytämässä tiensä myös Ruotsiin, jossa Eläkeläiset on keikkaillut ahkerasti viime vuosina.
”Kaikki kysyivät tällä kertaa koko ajan, milloin teemme humppaversion Bara bada bastusta”, kertoo Eläkeläisten Onni Waris.
Samanlaista kyselyä tuli toki jo esimerkiksi Käärijän Cha Cha Chasta – milloin raikaa Hum Hum Humppa.
”Eikä niitä ole tulossa. Meillä on kusella lumeen piirretyt rajat siitä, millaista musiikkia teemme. Me olemme kuitenkin rock-taustaisia muusikoita, emmekä koe noita kappaleita mielekkäiksi.”
KAJ tulee niin lännestä kuin se Suomessa on mahdollista, Eläkeläiset tulee taas itärajalta Joensuusta.
Siinä missä muualla Suomessa asuva ei välttämättä edes tunnista KAJ’ta yksiselitteisesti huumoriksi, Eläkeläiset tekee komediaa brutaalimmin ja kenties tutummin: alusta asti mukana on ollut voimakas kännisekoilulla naurattaminen, mikä on purrut Suomessa ja Saksassa.
”Karjalaisessa huumorissa ei ole kovin paljon yhtymäkohtia läntiseen huumoriin”, Waris näkee.
Vaikka Eläkeläiset tekee vuodessa nykyisin liki sata keikkaa, se on kuitenkin soittajilleen vain ”vakava harrastus”, jonka pitää olla ensisijaisesti hauskaa – sellaisia harrastukset tuppaavat olemaan.
Wariskin on oikeasti nimeltään Jarmo ”Toppo” Koponen. Muusikon muita yhtyeitä ovat muun muassa Eläkeläisiä vanhempi Kumikameli sekä viisi levykokonaisuutta vuodessa julkaiseva Tekramütisch.
Eläkeläisten soittajien taiteilijanimien sukunimet tulivat äidin tyttönimen perusteella. Variksia vaikuttaa usean sukulinjan voimin Pohjois-Karjalassa, ja Tohmajärven suunnalta Koposen sukukin on osin lähtöisin.
Koponen painottaa, että hän on Waris vain Eläkeläisten yhteydessä, ei muussa elämässään.
Koponen työskentelee tietotekniikkainsinöörinä päivät järjestelmäasiantuntijana. Illat menevät jos eivät musiikkia tehden niin joko vanhaa puutaloa remontoidessa, harrasteautoja rassatessa tai kitaroita kunnostaessa. Niitä on peräti 60.
Puolison kanssa on löydetty sopiva olemisen malli muuttamalla eri osoitteisiin mutta jatkamalla yhdessä. Elämä on kohdillaan, vaikka sille ei voi mitään, että ikää tulee. ”Elämme Eläkeläisissä itse nyt oikeasti sitä elämää, jota olemme parodioineet. Yhtyeen keski-ikä on 57 vuotta. Kun lähdemme kiertueelle, käymme läpi vaivat ja tarkistamme, että kaikkien lääkkeet ovat tulleet mukaan.”
Iän kertyminen näkyy myös juomatavoissa.
Alkoholia menee yhä ”merkittäviä määriä”, mutta viina ei ole enää ”jäykkää”.
”Jos olisi, joku tulisi aina kiertueelta kotiin jätesäkissä.”
Takahuonetarjoiluista ylijääneitä viinapulloja piilotetaan yhä Saksassa moottoriteiden levähdysalueille tulevien kiertueiden tarpeita varten, mutta sijaintitietoja ei enää jaeta faneille somessa.
”Joskus näimme, kuinka julkaisemamme kuvan metatiedoista oli paikannettu kätkö, ja jo meidän vielä paikalla ollessamme iloisesti vilkuttelevat ihmiset tyhjensivät sen.”
Eläkeläiset ei ole julkaissut uutta levyä kahdeksaan vuoteen. Silti yhtyeen suosio kasvaa ja vuodesta on tulossa kiireinen.
Fanipohja laajenee erityisesti Saksassa: nyt parin Lahden ja Helsingin konsertin jälkeen Eläkeläiset suuntaa kolmen viikon ja 16 keikan kiertueelle Saksaan huhti-toukokuun vaihteessa. Siellä yhtye esiintyy vuosi vuodelta isommissa paikoissa. Kuulijoita on muutamasta sadasta tuhanteen.
Koponen on iloinen yleisön nuortumisesta, mikä tuli kiertueella Ruotsissa eteen hyvin henkilökohtaisesti.
Koposen setä muutti 1960-luvulla Göteborgiin Volvon tehtaille ja asuu siellä yhä. Suku on laajentunut.
”He tulevat aina katsomaan, kun olemme siellä soittamassa. Nyt mukana oli jo setäni lapsen lapset. Kaikki kahdeksan henkeä tanssivat siinä lavan edessä nyrkit pystyssä.”
Heilu siinä nyt sitten umpijurrissa lavalla.
Mutta: viihde on viihdettä.
”Jossain vaiheessa olin, että tätäkö tämä on. Nyt olen täysin sinut sen kanssa, että tunnetuin yhtyeeni on huumoriyhtye. Koomikkona olen kuitenkin todella vaatimaton, kuin Spede Pasanen huonoimmillaan.”
Eläkeläiset Lahdessa Möysässä (Hämeenkatu 6) 4.4. ja Helsingissä Tavastialla (Urho Kekkosen katu 4) 5.4.