Ei enää nälkämaata

Kajaani
Teksti
Raimo Valkama
Kajaanilaiset tekivät näytelmän itsestään


Teatteriväki haastatteli kajaanilaisia ja teki yllättävän näytelmän. Tylsien tunnelmien tilalla elää nyt luottamus tulevaisuuteen.


Teksti Riitta Kylänpää
Kuvat Markku Niskanen
(SK 13/2007)

Kajaaniin on tullut kevät. Sen voi haistaa. Jäälautat helisevät joen patojen suulla ja rapa lentää. Kalakauppias heittää torilla jäähileitä muikkujen päälle.

Vastapäisen puutalon keittiössä Eero-Tapio Vuori, 39, painaa tietokoneensa tulosta-näppäintä. Printteri alkaa sylkeä hänen ja Anna Krogeruksen, 33, kirjoittaman Tulevaisuus-näytelmän viimeistä versiota. Se saa ensi-iltansa kiirastorstaina Kajaanin kaupunginteatterissa.

Näytelmä perustuu 30 kajaanilaisen haastatteluun.
Vuoren ja Krogeruksen lisäksi toimittajan rooliin hyppäsi teatterin koko työryhmä puvustajista näyttelijöihin. Osa tentattavista oli kaupungin silmäätekeviä, osa kulttuurin ja sosiaalipuolen osaajia, joukossa oli myös kotiäitejä ja työmiehiä. Loput oli poimittu umpimähkään puhelinluettelosta.

Haastattelut yllättivät helsinkiläisen Vuoren, joka myös ohjaa näytelmän. Myös hänen edellinen Kajaanin vierailuohjauksensa Elämän syrjässä kiinni syntyi haastattelujen pohjalta. Nyt siitä on kulunut neljä vuotta.

”Silloin täällä oli tylsät tunnelmat, ja odotin samanlaisia epätoivonpurkauksia. Kainuu on kuitenkin edelleen muuttotappioaluetta ja johtaa työttömyys- ja kuolleisuustilastoja. Täällä on maan sairaimmat ihmiset”, hän listaa.”Mutta tappiomieliala on hälvennyt ja tulevaisuus nähdään yllättävänkin valoisana. Henki on, että kyllä täällä pärjätään, kun on pärjätty ennenkin.”

Teuvo Viljakainen

Näyttelijä Teuvo Viljakaisella, 57, liittyy aamukahviseuraan. ”Täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Hiihtämään voi lähteä omalta pihamaalta ja lapsen viedä tarhaan potkukelkalla.”
”Älä mitä, Kajaani on iso kaupunki. Hennes & Mauritz avasi tänään ja ensi syksynä tänne saadaan Sedu Koskisen Onnela, tuhatpaikkainen yökerho”, näyttelijä Heikki Törmi, 38, heittää.

Lähellä oleva luonto ja luonnonrauha nousivat myös haastatteluissa Kajaanin vahvuuksiksi. Huolenaiheet ja pelot olivat samoja kuin kaikkialla muualla. Moni tunsi riittämättömyyttä työelämän kovenevien vaatimusten edessä. Lasten ja vanhusten tulevaisuus mietitytti. Myös ympäristön tilasta oltiin huolissaan.

Näyttelijä Eeva Aitta, 34, lataa lisää kahvia ja kehuu Vuoren työmetodia. ”Haastattelujen tekeminen avasi silmät. Pani ison kelan pyörimään. Pienen lapsen äitinä aloin itsekin miettiä, miten paljon työelämälle on järkeä uhrata.”

”Minusta tämän näytelmän tekeminen on tehnyt täpöllä kajaanilaisen”, puvustaja Riitta Raunio, 49, tunnustaa. ”On mahtavaa nähdä, että teatteri voi ammentaa näin suoraan sitä ympäröivästä todellisuudesta.”

”Hämmästyttävintä oli se, miten eri tavalla miehet ja naiset näkevät tulevaisuuden. Naiset murehtivat minkälaiseen maailmaan he kasvattavat lapsensa, ja saavatko vanhukset hoitoa, kun miehet puhuivat usein vain talouskasvusta ja sen välttämättömyydestä”, Aitta jatkaa.

”Yrityspamppuja kuunnellessa tuntui kyllä monta kertaa, että ei saatana, ei se noin voi mennä, mutta haastattelutilanteessa asioita ei saanut arvottaa”, näyttelijä Perttu Hallikainen, 39, liittyy keskusteluun.

Näyttelijöiden vuoro antaa palaa tuli Vuoren vetämissä improvisaatioharjoituksissa. Osa siitä materiaalista siirtyi suoraan hänen ja Krogeruksen tekstiin. Ja se arvottaa!
”Näytelmä on onnistunut, kun se saa katsojan matkustamaan itseensä”, Vuori sanoo. Kajaanilaisten esityksessä matkalle saattaa šamanistinen rummutus ja runonlaulu. ”Menneisyys toimii tulevaisuuden kaikukoppana.”

>>>Kajaanin kaupunginteatteri