Eeva Joenpelto sai ansaitsemansa komean elämäkerran
Joenpellossa oli myös ärtyisän diivan luotaantyöntäviä piirteitä.
Elämäkerran vähän hankala kaksoisnimi Eeva Joenpelto Elämän kirjailija kantaa muistumaa romaanista Elämän rouva, rouva Glad. Helena Ruuska esitteleekin kunniatohtori-taiteilijaprofessori-menestyskirjailijan ja hänen uljaan romaanihenkilönsä yhtäläisiä ja eroavia piirteitä.
”Mutta yhtä kaikki, pääasia oli, että elämässä oli jokin mieli, sivuseikka mikä se oli”, lainaa elämäkerta rouva Gladin mietteitä. ”Huolettomat, suruttomat ajat olivat tyhjiä.”
Eeva Joenpellon elämässä oli alusta loppuun jokin mieli. Hänen aikojaan ei leimannut huolettomuus ja suruttomuus. Ei ollut tyhjää.
Elämäkerta kuvaa laajahkosti Joenpellon ja kustantaja Jarl Hellemannin avioeroa, sen taustaa ja sen aiheuttamaa tuskaa – joitakin dokumentteja sentään on ollut käytettävissä, vaikka kumpikin puoliso kuuluu järjestelmällisesti hävittäneen todisteita yhteiselämästään. Ilahduttavia kunnon poikiaankin Joenpelto joutui sittemmin kipeästi murehtimaan.
Kaikkiaan Helena Ruuska on, totta kai, Eeva Joenpellon puolella niin elämän kuin taiteen kuvauksessa. Joenpeltoa onkin helppo ihailla ja kannattaa kirjailijana, vaikkei aivan niin reippaisiin kehuihin yltyisikään kuin Ruuska tekee. Hänen mielestään Joenpelto on Väinö Linnan veroinen 1900-luvun kuvaaja ja ”aakkosissa muuten ennen Väinö Linnaa” – hauskasti keksitty ja tietysti huvittamaan tarkoitettu vertailu.
