Pommituksen anatomia

Liittoutuneet tuhosivat Dresdenin maan tasalle, mikä oli kaikkea muuta kuin tarkkuustyötä.

Teksti
Matti Komulainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Helmikuussa täyttyi 75 vuotta siitä, kun brittien ja amerikkalaisten ilmavoimat tuhosivat Dresdenin. Kolmessa vuorokaudessa hävitettiin Elben Firenzenä tunnettu barokkikaupunki itäisessä Saksassa sekä tapettiin ainakin 25 000 ihmistä – siviiliä, sotilasta ja sotavankia.

Strategisesti Dresden oli lähinnä liikennesolmu. Sen kautta kulki paitsi huolto itärintamalle myös keskeytyksetön pakolaisten tulva neuvostojoukkojen tieltä.

Sinclair McKay kuvaa Dresdenin kohtalonpäivät hetki hetkeltä. Brittihistorioitsijan lähteet ulottuvat pommituksista selvinneiden päiväkirjoista ja kirjeistä lentolaivueiden raportteihin ja virallisiin selontekoihin.

Pommitusten valmistelut liittoutuneiden tukikohdissa, niiden vaiheittainen toteutus, tuhon jälkien kartoitus sekä uhrien auttaminen on esitetty yksityiskohtaisesti. Yksilötason kokemukset ovat puistattavaa luettavaa. Jopa osa hyökkääjistä koki tekonsa epäinhimilliseksi.