Popkameleontin paluu
Don Johnson Big Band tyylittelee urautuneesti.
Ihan kuin Don Johnson Big Band ei olisi ollutkaan poissa. Physical Digital kalskahtaa ensi-iskusta helsinkiläiskollektiivilta, joka peilasi aikaansa tyylitietoisesti jo esikoislevyllään Support de Microphones. Silloin 2000-luvun alussa popein hiphop oli ironista ja hipsteriys muutenkin nousussa.
Tutut kujeet kuljettavat bändiä edelleen. Kuuden vuoden tauon katkaiseva albumi kattaa laajan skaalan beatboxing-papatuksesta pop-elektroon. Materiaalista jää kuitenkin rutinoitunut vaikutelma. Tarttuvan intohimon ja sähäkän kipinän sijaan levy täyttyy kappaleista, joissa lähinnä lönkytellään seuraavaan raitaan.
Pääsolisti Tommy Lindgreniä on viime vuosina kuultu Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -orkesterissa osana kolmen räppärin dynamiikkaa. Omillaan Lindgren paahtaa pääosin monotonisesti. Flow ei lähde lentoon ja sisältö jää etäiseksi.
Väistämättä tulee mieleen, onko keski-ikäistyneen yhteiskunnallisen vaikuttajan ja hänen soittokumppaniensa päämotivoija pyrky keikkabussiin ja henkiselle luokkaretkelle tulevan kesän festivaalikiertueen muodossa.
