David Cronenberg ohjasi kolmiodraaman Freudin, Jungin ja heidän yhteisen potilaansa suhteesta
Psykoanalyysin isän Sigmund Freudin ja hänen seuraajansa Carl Gustav Jungin välit eivät olleet yksinkertaiset. Suhdetta hiersi Freudin juutalaisuus. Protestantti Jung olisi tämän ajan näkökulmasta antisemiitti, mutta 1900-luvun alun Wienissä rotuerottelun ehdottaminen ei ollut paheksuttavaa.
John Kerrin kirjassa A Most Dangerous Method kerrotaan myös henkisestä kolmiodraamasta, joka kehittyi Freudin, Jungin ja molempien potilaana olleen Sabina Spielreinin välille. ”Hysteriasta” parannuttuaan Spielreinistäkin tuli psykoanalyytikko.
Kerrin kiitetty teos perustui asianomaisten kirjeenvaihtoon. Christopher Hampton kirjoitti sen pohjalta näytelmän Talking Cure, josta on nyt tehty elokuva.
A Dangerous Methodissa Michael Fassbender on Jung, Viggo Mortensen esittää Freudia ja Keira Knightley nähdään parikymppisenä Spielreininä.
”1900-luvun alku oli kirjeiden kulta-aikaa”, sanoo elokuvaohjaaja David Cronenberg.
”Wienissä posti jaettiin kahdeksan kertaa päivässä. Kirjoitit aamulla, odotit vastausta iltapäivällä. Siksi tiedämme paljon yksityiskohtia. Uskallan väittää, että elokuva on totuudellinen.”
Elokuvan mukaan Jungilla ja Spielreinillä oli seksisuhde.
”He eivät kirjoittaneet kirjaimellisesti omista seksuaalisista kokemuksistaan, mutta yllättyisit tarkkuudesta, jolla fantasioita ja masturbaatiotakin käsiteltiin. Nämä asiat olivat heidän tutkimuskenttäänsä. Kirjeistä käy ilmi, että myös Spielreinin ja Freudin suhde hipoi sadomasokismia.”
”Freud on läsnä”
Psykoanalyytikot Freud (Viggo Mortensen) ja Jung (Michael Fassbender) saman pöydän ääressä. Kuva Recorded Picture Companya.
A Dangerous Method on pukudraama, jossa alastomuutta on hitunen. Otteeltaan se on älyllinen ja filosofinen, kuten Cronenbergiltä voi odottaa. Kanadalaisohjaaja tunnettiin ensin kauhu- ja tieteiselokuvista, joiden rujon kuoren alla oli vakavia ajatuksia.
Normien kyseenalaistaminen ja biologinen ihmiskuva ovat säilyneet, vaikka elokuvien pinta on sievistynyt. A Dangerous Method kiteyttää Cronenbergin teemoja perversioiden paljastumisen pelosta, seksuaalisuudesta ja kuolemasta. Näitä Videodromessa, Kärpäsessä sekä autokolareista kiihottuvista ihmisistä kertovassa Crashissa käsiteltyjä aiheita voi luonnehtia freudilaisiksi.
”Freud ei ole urani keskeisiä innoittajia, mutta kuten kenelle tahansa 1900-luvun taiteilijalle, hän on läsnä kaikkialla. Hän oli ensimmäinen, joka käsitteli vakavasti unia. Mestarit Salvador Dalista Michelangelo Antonioniin ovat kertoneet psykoanalyysin vaikutuksesta taiteeseensa”, Cronenberg pohtii.
Ohjaajan mukaan psykoanalyysi ja taide ovat lähellä toisiaan. ”On pinta, asioiden hyväksytty ja totuttu puoli. Taiteilija ja psykoanalyytikko haluavat kysyä, mitä on sen alla, katsoa hämärään.”
Pimeän puolen tutkiminen ei ole Cronenbergin mielestä merkki melankoliasta. Eikä rankkojen asioiden tutkija ole tosielämässä outo tyyppi, vaan herrasmies ja analyyttisyyden ja rauhallisuuden perikuva.
”Taiteilija tutkii sitä, mitä moni muu ei halua. Tavallisuudessa on kovin vähän dramatiikkaa. Dramatiikka löytyy häiriintyneestä.”
A Dangerous Method elokuvateattereissa.