David Bowie kiskoi 1970-luvulla kokaiinia, maitoa ja paprikoita – oli tuottelias ja sekoamisen partaalla
Arvio: Bowien uraa perkaavan julkaisusarjan toinen osa käsittelee vuosia 1974–1976.
Musiikkibisneksen lakien mukaan kuolema on paras kauppamies.
Kun David Bowie siirtyi tammikuussa ajasta ikuisuuteen, tuore albumi singahti listaykköseksi 28 maassa. Markkinoille ilmestyi nopeasti nivaska Bowie-kirjoja, joista paras on Paul Morleyn The Age Of Bowie.
Kun Morley oli teini, siis parhaassa popmusiikin ahmimisiässä, Bowie eli kiihkeintä luomiskauttaan. Ehkä siksi Morley kirjoittaa erityisen hyvin Bowien 1970-luvun Amerikan-vuosista.
Bowie julkaisi keväällä 1974 teatraalisen Diamond Dogs -albumin ja heitti hyvästit glamrockille. Samaan syssyyn hän muutti New Yorkiin ja jatkoi Los Angelesiin. Amerikassa Bowie uppoutui souliin ja funkiin.
Young Americans -albumia (1975) varten hän lanseerasi ”plastic soul” -määreen. Station To Station (1976) musiikki viittasi jo tulevaan, eurooppalaisempaan tyyliin.
