”Onko kevät? Osaammeko puhua?” Suomenruotsalaisen Catharina Gripenbergin Ottaisit käteni, kummallista (Teos, suom. Kristiina Lähde) on ajatonta etsintää, valoisaa ympäristöä rakkauden ja ikävän tuntemusten tarkasteluun. Runot käyvät dialogia muun muassa Edith Södergranin kanssa. Ilmaisu tuo mieleen Henriikka Tavin runot. Alkuteos Ta min hand, det vore underligt (Schildts, 2007) sai Tanssiva karhu -palkinnon.
