Cannes sai maistaa kauhua Lordin tapaan

lordi


Lordia ja muuta suomalaista elokuvaa esiteltiin näyttävästi Cannesissa. Satsaus oli iso, muttei totetunut kaikilta osin täysin tyylikkäästi.

Teksti Kalle Kinnunen, Cannes
Kuva Solar Films

Cannesin elokuvafestivaaleilla on nähty monenlaisia olentoja ja hirviöitä. Lauantaina oli suomalaisten vuoro. ”Hard Rock Hallelujah” kajahti ja tulisuihkut valaisivat rantabulevardi Croisettea, kun Lordi esiintyi rantapaviljongissa sadoille vip-vieraille.

Muutaman sadan metrin päässä, festivaalipalatsin portailla esiintyi U2, yksi maailman suosituimmista yhtyeistä. Lordi-bileet olivat silti täynnä.

“U2:ssa ei ole hirviöitä, eivätkä he soita hard rockia. Painimme ihan eri sarjassa”, Lordi itse totesi.

Solar Films oli järjestänyt Lordin kauhuelokuvan Dark Floorsin ympärille komean markkinointitapahtuman. Koskaan aiemmin ei vasta tekeillä olevaa suomalaiselokuvaa ole esitelty Cannesissa yhtä näyttävästi. Aki Kaurismäen elokuvia on Cannesissa toki juhlittu, mutta Dark Floorsille vasta etsitään kansainvälisiä levittäjiä. Kuvaukset alkavat tällä viikolla, ja elokuva valmistuu helmikuuksi.

Lordi kertoi elokuvasta myös lehdistötilaisuudessaan, jonne saapui lähinnä pohjoismaisia toimittajia. Siellä selvisi, että bändin omaa musiikkia ei Dark Floorsissa kuulla ennen lopputekstejä. Dark Floorsissa ei seikkaile Lordi-bändi, vaan Lordi-hirviöt. Englanninkielisestä elokuvasta tehdään kaksi versiota, toisen ikärajaksi tulee 13 ja verisempi on mahdollisesti K-18.

Lordi-elokuvan budjettikin on noussut peräti neljään miljonaan euroon. Siitä tulee yksi kaikkien aikojen kalleimmista kotimaisista elokuvista.

“Lordi on niin hyvä brändi, ettei erikoistehosteiden budjetissa kannata säästellä”, tuottaja Markus Selin sanoi.

Cannesissa myös selvisi, että Dark Floorsin käsikirjoittaja on vaihtunut. Hankalana tunnettu Veli-Pekka Hänninen jätti hankkeen. Nyt elokuvaa käsikirjoittaa Pekka Lehtosaari.

Solar Films oli saanut kaapattua juhlapaikaksi hienon rantapaviljongin hinnalla, jota Selin ei suostunut paljastamaan. Mutta kolikon kääntöpuolena olivat kohtuuttoman kalliit hinnat. Mahdollisten ostajien voitelemiseksi tarkoitettua ilmaista tarjoilua ei riittänyt kuin hetkeksi. Sen jälkeen ranskalaiset vaativat oluttuopista 16 euroa ja kahden desin limsasta 8 euroa. Vodkapullon sai pöytään 250 eurolla. Niinpä suurin osa väestä poistui juhlista heti Lordin lopetettua puolenyön aikaan.

Yleensä Cannesin markkinointibileissä riittää ilmaista juomaa. Sen puute erotti Lordi-kemut maailmanluokan tilaisuuksista.

“Kaikki, joiden kanssa olen puhunut, ovat ihmetelleet asiaa. En ymmärrä, miksi Koskenkorva näkyi kutsuissa, kun sitä ei tarjoiltu”, tilitti Ruotsin television SVT:n elokuvaohjelman Filmkrönikanin kriitikko Andrea Reuter.

Vähemmän hienostuneen lisän tunnelmaan loi iltaa humaltuneena juontanut Ellen Jokikunnas, joka nimitti yleisöä “runkkareiksi” kolme kertaa.

Myös Suomen elokuvasäätiö oli satsannut Cannesissa tavallista enemmän. Eräästä festivaalipalatsin läheisestä ravintolasta oli tehty Suomi-baari, jossa jaettiin tietoa tulevista suomalaisista elokuvista. Elävästä musiikista vastasivat lauantaina Ganes-elokuvan bändi sekä Hanna Pakarinen. Paikalla oli myös kohtuullisen paljon ulkomaisia alan ammattilaisia.

Säätiön kemuissa oli hyvä meninki ja ranskalaiseen tyyliin juhlat ulottuivat kadulle asti, mutta uusia suomalaisia elokuvia esittelevä vihkonen sai armotonta kritiikkiä. Tämän suomalaisen elokuvan myyntikatalogin luotaantyöntävässä, kelmeässä kannessa puolialaston vanha nainen istuu nuoremman miehen sylissä. Kuva on elokuvasta Miehen työ, jossa perheenisä ryhtyy prostituoiduksi. Vihkonen oli mukana myös säätiön kemujen kutsussa.

“Ulkoasu on neuvostoliittolainen”, arvioi Selin.

“Maailman merkittävin elokuvien myyntitapahtuma ei välttämättä ole oikea paikka harjoitella rumuuden estetiikkaa. Ikävä kyllä säätiöllä on ollut tapana tehdä kansainvälisellä kentällä juuri tätä niin kauan kuin muistan”, pamautti Nelosen Mikko Aromaa.

“Järkyttävän näköinen. Nolo. Piti kutsua maailman suurimman elokuvaprojektorivalmistajan edustaja säätiön bileisiin, mutta en kehdannut antaa niin rumaa kutsua. Sanoin että soittakaa, niin järjestän teidät sisään”, totesi erään elokuvalevittäjän edustaja “Erkki”.

“Erkin” oikeaa nimeä ei lue tässä, koska kommentin antamisen jälkeen hän soitti ja anoi sen poistamista, jottei hänen työnantajalleen tule vaikeuksia elokuvasäätiön kanssa.

Kaikki SK netin haastattelemat ammattilaiset antoivat esitteen ulkoasulle tylyn tuomion. Elokuvien rahoituksesta päättävän säätiön pelossa juuri kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kommentoida esitteen graafista ilmettä omalla nimellään.

“Näyttää halvan bordellin mainokselta, groteski”, eräs elokuvantekijä kuittasi.

Elokuvasäätiö herättää kauhua. Mutta siitäkään ei kukaan puhu ääneen – paitsi elokuvaohjaaja Lauri Törhönen.

“Olen kuullut monilta kokeneilta tuottajilta, että he eivät uskalla sanoa ääneen mitään säätiöön kohdistuvaa kritiikkiä. Jos ollaan stalinistisessa tai ceaucesculaisessa järjestelmässä ja pelätään kättä joka ruokkii, mitä tapahtuu taiteelle?” Törhönen kysyi.

Itse juhlat olivat Törhösen mukaan kuitenkin onnistuneet.

“Ilmeisesti elokuvasäätiö aikoo nyt avautua. Se on hyvä. Mutta pelkkä markkinointi ei auta, vaan pitäisi tehdä kokonaisuudistus suomalaisen elokuvan auttamiseksi, etenkin rahoittamiseksi. Nykyisessä systeemissä yhtä elokuvaa suunnitellaan viisi vuotta. Eihän missään ammatissa tehdä töitä vain kerran viidessä vuodessa”, Törhönen pohdiskeli.