Svensk jazz
Klassikoiden Ruotsi-tulkinnat eivät ole pöllömpiä.
Epäilyttääkö, kun samaan levyyn on pakattu kaikkea Nat King Colen ja John Coltranen ikivihreistä raspikurkku Tom Waitsiin? Turhaan.
Bo Sundström tunnetaan kaverina, joka on ruotsintanut tyylitajuisesti jopa Rauli Badding Somerjoen Paratiisin. Bo Kaspers Orkesterin laulunikkari on omaksunut ilmaisuunsa sävyjä klassisesta jazzista ja americanasta kuubalaisiin rytmeihin.
Sundströmin (s. 1961) sooloalbumi sai kipinän viisikymppisen nostalgiasta. Laulajaäidin aikoinaan kotona hyräilemät kappaleet sekä muu 1950- ja 1960-luvun jazz alkoivat kiehtoa. Aikakausi huokui cooliutta.
Kun mukaan otti vielä ruotsalaisfonisti Lars Gullinin standardin Danny’s Dream sekä Tom Waitsin All the World Is Greenin, kokonaisuus sai muotonsa. Jotain omaa, jotain lainaa ja jotain sinistä – tulkintoja yhdistää melankolinen perusvire. Lähtökohdiltaan eriparisten laulujen kokoelma Mitt dumma jag kuulostaa yllättävän yhtenäiseltä. Tekstit sopivat täydellisesti vähäeleiselle solistille ja hänen tavalleen ikään kuin kellua muistoissa laulaessaan. Muusikot trumpetisti Jonne Bentlövistä kitaristi Robert Östlundiin kehittävät studiolive-taltiointeihin vahvan läsnäolon vireen.
