Elämä näyttää takkuisuutensa

Kotimainen novelli elää vireää kautta. Maija Sirkjärven Barbara ja muita hurrikaaneja on tyylikäs ja hurmaava esikoinen.

Sirkjärven vahvuus on mieleenpainuvan jäljen piirtäminen muutamalla sanalla, ja koomisen yksityiskohdan hän taitaa hyvin: ”Mies ei ole kovin pitkä, mutta hän on tiivis, kolmion muotoinen ja pyöreävatsainen. Kivilohkare, jonka ylle on vedetty nahka.” Tai koira, joka ”oli elossa, mutta sen sielu oli jo jättänyt sen. Se käveli paikasta toiseen kuin pöytä”. Molemmat kuvaukset ovat novellien teemojen taustaa, mutta osoittavat paneutumista koko tekstin tasolla. Kuvailu osuu usein kipeästi ja hauskasti ihmisten pohjimmaiseen kummallisuuteen, joka jää roikkumaan ilmaan kuin kysymys vailla vastausta.

Kun Barbara ja muita hurrikaaneja kompuroi, niin käy tarinan ja päähenkilöiden tasolla, mutta yksityiskohdat ovat tarkoin laadittuja. Tämä tekee heikommistakin novelleista antoisia.