Avioeron 
anatomia

Asghar Farhadi tekee ihmissuhde-elokuvia, jotka pakottavat pohtimaan.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen

Asghar Farhadin ohjaus Nader ja S­imin: Ero sai parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin kaks­i vuotta sitten. Teheraniin sijoit­tuvassa tarinassa mies ja naine­n k­ävivät läpi byrokraattista avioeroprosessia.

Myös Farhadin uusi elokuva Menneisyys kertoo avioerosta, tällä kertaa Pariisissa. Voisi kuvitella, että tekijän luovuus on kansainvälisen läpimurron jälkeen lukossa: taas erotarina.

Tarkemmin katsottuna elokuvat ovat hyvin erilaiset.

Nader ja Simin tapahtui tässä hetkessä. Asiat etenivät katsojan silmien edessä”, Farhadi kertoo tulkin välityksellä.

Menneisyydessä keskeistä ovat mennyt aika ja muistot.”

Iranilainen Farhadi, 41, tekee jännityselokuvamaisen tiivistunnelmaisia ihmissuhdetarinoita, joiden jokaisella hahmolla on ymmärrettävät ja hyväksyttävät syyt tekoihinsa.

”Elokuvani näyttävät dekkareilta”, Farhadi myöntää. ”Mutta niiden etsivä on yleisö, joka pyrkii ratkaisemaan, m­istä on kyse. Jokaine­n katsoj­a päätyy erilaiseen v­astaukseen.”

Farhadin elokuvissa asiat eivät etene selkeästi pisteestä toiseen. On syiden ja seuraus­ten tiheä ja kaoottinenkin verkko, kuten tosielämässä.

Menneisyydessä Berenice Bejo ja Tahar Rahim näyttelevät pariskuntaa, joka remontoi vanhaa taloa. Naisen entinen mies, jota esittää Ali Mosaffa, saapuu allekirjoittamaan viimeisiä eropapereita.

Talon Farhadi myöntää s­ymboliksi, tai ainakin omaksi henkilöhahmokseen.

”Se on ikivanha, he yrittävät korjata sitä. Pysyykö uusi maali? Kenet se tahrii?”

 

Monet Iranin elokuvan­tekijät ovat joutuneet vaikeuksiin hallinnon kanssa. Vaikuttaa pieneltä ihmeeltä, ettei yhteiskuntakriittinen Nader ja Simin juuttunut Iranissa sensuuriin.

”Minulla ei ole koskaan ollut hankaluuksia viranomaisten kanssa”, Farhadi toteaa.

Hän suostuu sanomaan suhteestaan sensuuriin vain yhden lauseen:

”Kun kävelee 40 vuotta sama­a reittiä, oppii tuntemaan tien.”

Farhadi on viettänyt paljon aikaa Euroopassa ja pohtinut muun maailman käsityksiä Iranista.

”Uutismedian välityksellä syntyy vino kuva. En väitä, etteikö Iranissa olisi ongelmia, mutta uutiset kertovat vain epätavallisista asioista. Eilen minulta kysyttiin, saavatko naiset tupakoida Iranissa. Saavat. Ja polttavat aivan liikaa.”

 

Farhadi on nähnyt Ben Afflec­kin elokuvan Argo, joka sijoittuu vuoden 1979 levottomaan Teheraniin. Se saa hänet huokaisemaan.

”Kaikki saavat puolestani tehdä elokuvia mistä ja miten haluavat. Mutta jos alussa lukee, että perustuu tositapahtumiin…”

Ohjaaja huokaa.

Argo ei ole mielestäni hyvä elokuva, mutta iranilaisena minulla on isompi ongelma. Elokuvanihmiset kaduilla, toreilla ja basaareissa ovat samanlaisia karikatyyrejä kuin he, jotka hyökkäävät suurlähetystöön. Aggressiivisia, loukkaavia kari­katyyrejä.”

Farhadi oli lapsi islamilaisen vallankumouksen aikaan.

”Muistoni ovat kokonaan toisenlaisia. Tavalliset kansalaiset auttoivat ulkomaalaisia. Sattuu, kun näytetään aivan päinvastainen kuva.”

Menneisyys elokuvateattereissa 29.11. alkaen.