Arvio: Takaiskujen voima
Peter von Baghin elämäkerrassa tappioissa piilee voiton siemen.
Syyskuussa 2014 kuolleen Peter von Baghin omaelämäkerta Muisteja ilmestyi postuumisti, muistokirjoituksen rooliin joutuneena. Muistien rinnakkaisteos, Antti Alasen ja Olaf Möllerin kokoama Citizen Peter (Like 2013) kirjasi kulttuurivaikuttajan saavutuksia eri lajeissa. Muisteissa korostuvat myös takaiskut ja tappiot.
”Suuren ilon ja ahdistavan pettymyksen vuorottelu” on von Baghille hänen elämänsä punainen lanka, joka edellyttää kärjistettyä tyylilajia.
Tarina alkaa rajusta pettymyksestä, Elokuvan historia -kirjan torjunnasta 1970-luvulla. Tutkielma ei kelvannut 1970-luvulla lisensiaatintyöksi Helsingin yliopistolla. Helsingin Sanomien arvio keskittyi opuksen puutteisiin. HS:n ”teilaus” ei ole von Baghin silmissä niinkään kriitikko Matti Salon kuin arvion tilanneen Pekka Tarkan heiniä. Instituutioiden lyttäykset taisivat lisätä kirjan vastakulttuurista uskottavuutta ja suosiota. Samalla ne jättivät von Baghille pysyvästi huonot välit akateemiseen maailmaan.
Muisteja kertoo kulttuuri-idealismista, joka haavoittuu mutta kestää loppuun asti. Elämäntyön epäonnisia vaiheita olivat art house -elokuvateatteri Andorran pyörittäminen ja professorin virka Aalto-yliopistossa, jossa vanhan liiton filmihulluus ei tarttunut tuleviin elokuvantekijöihin.
Kansainvälisesti arvostettuna elokuvatuntijana von Bagh sai kunniatehtäviä Cannesin tuomaristossa ja Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaalin johdossa. Pienen maan taustasta on ollut hyötyä maailmalla. Itsenäinen toimija von Bagh oli ”jatkuvassa liikkeessä”, kun suurten elokuvamaiden edustajat pönöttivät puolueellisissa porukoissaan.
