Arvio: Youth asettuu äijänostalgikkojen puolelle
Michael Caine ja Harvey Keitel loistavat eurodraamassa.
Säveltäjä Fred (Michael Caine) on näennäisen tyytyväisesti eläkkeellä. Amerikkalainen ohjaaja Mick (Harvey Keitel) haluaisi vielä tehdä elokuvia. Brittiläistä Frediä houkuttelee esiintymään itsensä kuningattaren lähettiläs. Mickin ura taas on tosiasiassa ohi. Kumpikin kaveruksista tietää, ettei aikaa ole muutenkaan paljoa jäljellä.
Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin Suurella kauneudella voittanut Paolo Sorrentino kertoo nyt taiteilijasta, joka on menettänyt luomiskykynsä ja vetäytyy kylpylään. Tämä oli myös Federico Fellinin elokuvan 8 1/2 lähtöasetelma. Koska Suuri kauneus oli tulkinta Fellinin Ihanasta elämästä, alkaa tuntua, että myös Sorrentino on tavallaan umpikujassa.
Youth on Suurta kauneuttakin mahtipontisempi ja episodimaisempi, mutta ei huono elokuva. Kiinnostavuuden takaavat jo karismaattiset tähdet, joille Sorrentino ymmärtää antaa tilaa. Vanhukset tarkkailevat elämänmenoa sveitsiläisessä luksuskylpylässä, jonka asiakaskunta on pilakuvamainen leikkaus ihmisistä ja heidän ongelmistaan. Altaisiin sukeltavat Diego Maradonaa muistuttava, lihava jalkapallotähti ja mielettömän muodokas Miss Maailma, joka saa herrojen viisarit värähtämään.
Sorrentinon miehet ovat menneisyytensä ja pyristelyjensä vankeja, mutta nainen on vapaa olento. Asetelma saattaa olla enemmän seksistinen kuin idealistinen, sillä Youth asettuu äijänostalgikkojen puolelle.
