Arvio: Virpi Hämeen-Anttilan dekkari on 1920-lukumiljöön juhlaa
Yön sydän on jäätä on laajan romaanisarjan avausteos.
Virpi Hämeen-Anttilan esikoisdekkari Yön sydän on jäätä on perustaltaan mainio. Teoksen juonta ei viitsi paljastaa, koska siinä ei paljon paljastettavaa ole, sen sijaan aika, paikka ja henkilöt ovat silkkaa kultaa.
Eletään 1920-luvun alun Helsingissä, ja vasta käyty sisällisota ja vielä nuori itsenäisyys vaikuttavat. Unohdinko köyhyyden, Pitkänsillan, monikielisyyden, emigrantit, kieltolain ja uudet urbaanit kotkotukset?
Pääosaan, varsinaisen juoniaineksen edelle, nousevat kaupungin moninaiset ihmiset. Hämeen-Anttila käyttää lukijaansa Eiran palatseissa, Punavuoren ja Kinaporin murjuissa, Kruunuhaan paremmissa kodeissa ja laitakaupungin yömajoissa, ja tekee niiden asukit tutuiksi.
Etummaisena astelee sisäasianministeriön virkamies ja dandy Karl Axel Björk, joka ”harrastaa” myös rikosten ratkaisemista poliisiystävänsä apuna. Salakuljettajia ja valtion turvallisuuden kanssa kahta puolta vehkeileviä hahmoja riittää.
Kiehtovinta teoksessa ovat Björkin jännittävä hahmo ja hänen suhteensa romaanin monenkirjavaan väkeen. Yllätyksiä tippuu tiuhaan, ja arvatenkin niitä on luvassa lisää. Vaikka rikos selvitetään, monta langanpäätä jää kutkuttavasti auki. Tämä on osa yksi pitkästä sarjasta.