Oireilevat joukot

2 MIN

Mitä yhteistä on Coca-Colalla, demoneill­a ja auton tuulilasin vaurioilla? Kaikki ovat synnyttäneet massahysterian eli suurten väkijoukkojen eriskummallista toimintaa tai psyykkisperäisiä ruumiillisia oireita.

Tietokirjailija Jani Kaaro esittelee ilmiötä teoksessaan Massahysteria. Kirja keskittyy tapauksiin, joissa pelko saa aikaan epärationaalista käytöstä tai fyysistä oireilua. Tunnettuja esimerkkejä ovat keskiajan ”tanssimaniat”, joissa ihmiset tanssivat itsensä tainnoksiin, jopa hengiltä. Tuoreempi ilmiö ovat TikTok-sovelluksen kautta leviävät tic-oireet eli pakkoliikkeet ja äännähtelyt, jotka yleistyivät koronapandemian aikaan.

Massahysterioiden taustalla onkin Kaaron mukaan usein vapauden rajoitteita ja ahdistusta. Siksi ne ovat olleet yleisempiä menneisyydessä, ihmisten kärsiessä puutteesta ja köyhyydestä. Taikauskoisuus on osaltaan lietsonut joukkojen oireilua.

Massahysterian vastalääkettä on ainakin mielekäs elämänsisältö. Kaaro kertoo, kuinka ranskalaisessa ”takapajulassa” kyläläisiä riivanneet kouristelu- ja korinakoh­taukset helpottivat 1870-luvulla: paikallishallint­o järjesti avoimien luentojen, musiikin ja tanssin kaltaista mukavaa ajanvietettä.

Teoksen alku- ja loppupuolella Kaaro valaisee massahysterioiden syntyä placebon ja ehdollistumisen kaltaisten psykologisten ilmiöiden kautta. Suurin osa teoksesta koostuu kuitenkin tapausesimerkeistä. Juttu alkaa aina koukuttavasti, kuten ”Illinois’n hullun kaasuttajan” tapauksesta ilmenee: ”Se iski ilman ennakkovaroitusta.” Aloituksen jälkeen seuraa massahysterian kuvaus ja lyhyt selitys.

Keveäksi tarkoitettu rakenne on yksitoikkoinen ja saa käsittelytavan vaikuttamaan pinnallisemmalta kuin onkaan. Alaotsikot, kuten ”Myrkyllisen bussin tapaus” ja ”Saatanallista silpomista”, lisäävät Hullu Hullu Maailma -vaikutelmaa, vaikka Kaaron tyyli on sinänsä asiallinen. Massahysteria on hyvä esimerkki siitä, että myös tietokirjallisuudessa muoto luo sisältöä.

Osa kirjan jutuista on tosin niin uskomattomia, että niistä on vaikea kertoa vaikuttamatta sensaatiohakuiselta. Tällainen on etenkin tapaus, jossa psykoosia sairastavan vanhemman houreet saivat aikaan rikos­epäilyn saatananpalvontarituaaleista ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhdysvaltalaisessa päiväkodissa.

Päiväkodin työntekijöitä vastaan käytiin oikeutta lopulta seitsemän vuotta. Kaaron mukaan erästä lasta pyydettiin oikeudessa osoittamaan hyväksikäyttäjänsä valokuvista. ”Lapsi valitsi kaksi valokuvaa, toinen esitti aluesyyttäjää ja toinen toimintatähti Chuck Norrisia.” 

Jani Kaaro: Massahysteria. 246 sivua. Into Kustannus, 2025.