Arvio: Vangitut
Vangitut on arvoituksellinen ja ravisteleva trilleri.
Vangitut ei ole tavanomaista Hollywood-jännitystä. Ohjaaja Denis Villeneuve vie katsojan epämukavuusalueelle ja paljastaa korttinsa säästellen. Edes tarinan päähenkilö ei selviä ensimmäisellä puoliskolla. Naapuriperheet kokoontuvat kiitospäivän viettoon. Kaksi kotikadulla leikkinyttä lasta katoaa.
Toisen perheen isä Keller (Hugh Jackman) ei osaa hillitä raivoaan. Kun todisteet eivät riitä virkavallalle, hän sieppaa epäillyn. Jake Gyllenhaalin näyttelemä poliisi, pettyy johtolankojen puutteeseen ja alkaa vakoilla Kelleriä. Kadonneiden lasten tapauksesta erillään alkanut tutkinta paljastaa sarjamurhaajan jälkiä.
Mitä pitäisi ajatella siitä, että toinen näkökulmahenkilöistä on nimetty skandinaavisen mytologian jumalan mukaan ja toisen nimi on tarkoittaa kellaria? Vaikka Villeneuve antaa vihjeitä suuremmasta filosofisesta kehyksestä, on itse tarina lopulta luonteeltaan perinteinen dekkari. Mutkikkaassa käsikirjoituksessa on kliseitä ja kummallisuuksia, jotka taitava ohjaaja osaa kätkeä niin, että ne vaivaavat korkeintaan lopputekstien jälkeen.
Katsoja ohjataan samastumaan kostonhimoiseen ja alkoholismiaan häpeävään Kelleriin. Silti hänellä on myös synkkiä salaisuuksia, joista vain vihjaillaan. Kellerin turvautuminen kidutukseen vie ajatukset Yhdysvaltojen armeijan skandaaleihin. Tärkeintä on vastausten saaminen eikä totuudellisuus.Vaikka Villeneuve antaa vihjeitä filosofisesta kehyksestä, on tarina lopulta perinteinen dekkari. Alakuloisen Vangittujen hengenheimolaisia ovat David CronenberginA History of Violence sekä David Fincherin Zodiac: kaikki ovat genre-elokuvia, joiden parissa saa viihtyä, mutta jotka voivat ravistella tavallista enemmän.
Vangitut elokuvateattereissa 17.1. alkaen.
