Vaahteramäen Eemeli on 60-vuotias villiviikari
Vaahteramäen Eemeli on yksi Astrid Lindgrenin tunnetuimmista klassikkoteoksista. Juhlavuoden kunniaksi julkaistussa laitos sisältää alkuperäiset kuvitukset.
Pikkusisko lipputangossa, pää keittokulhossa ja isän varvas hiirenloukussa.
Vaahteramäen Eemelin metkut ja niiden seuraukset tunnetaan. Poika vuolee puu-ukkoja jouduttuaan verstashuoneeseen tuumimaan kolttosiaan. Ajan mittaan ukkoja kertyy enemmän kuin vuodessa on päiviä.
Ihan hyvä ihminen Eemelistä silti tulee. Aikuisena hän nousee kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi ja kylän merkkihenkilöksi.
Kissankulman jukuripää on tänä vuonna 60-vuotias, ainakin kirjallisena ilmiönä. Astrid Lindgrenin (1907–2002) ensimmäinen Eemeli-kirja valmistui vuonna 1963.
Eemeli-kirjasarjassa on kahdeksan osaa, ja lisäksi tarinoita on julkaistu erilaisina kokoelmina. Suomeksi Eemeliä on luettu vuodesta 1970.
Runoilija Aila Meriluodon suomentama avausteos Vaahteramäen Eemeli esittelee henkilöt ja piirtää värikkään panoraaman 1900-luvun alun ruotsalaisesta maalaisidyllistä.
Valkokangas ja televisio kasvattivat hahmon suosiota. Lindgren-filmatisoinneillaan profiloitunut Olle Hellbom ohjasi kolme Eemeli-elokuvaa 1970-luvun alussa. Ne leikattiin 13-osaiseksi tv-sarjaksi, joka käynnistyi Ruotsissa 1975. Osatuottajamaa oli Länsi-Saksa, jossa Eemelistä kehkeytyi suosittu tähti.
Tv-sarjaa on elokuvien tavoin esitetty usein meilläkin. Per Åhlinin animaatioelokuva Vaahteramäen Eemeli ja Iida ilmestyi vuonna 2013.
Raivostuttava mutta rakastettu nassikka muistuttaa, miten lasten oikeudet ovat olleet Astrid Lindgrenin tuotannon ydintä alusta asti.
Elämäkerrassaan ruotsalaiskirjailija avasi teostensa motiiveja ja henkilökohtaisia kytkentöjä. Hän ammensi aiheensa usein kuulemistaan tarinoista ja varhaisista leikeistään. Vaahteramäen Eemelin metkut juontuivat kirjailijan isän kepposista.
Maalta Tukholmaan muuttaneena 18-vuotiaana yksinhuoltajana Lindgren tajusi onnellisen lapsuuden merkityksen. Ystävättärien lapsuusmuistot pääkaupungista olivat karuja verrattuna smoolantilaiseen maalaisidylliin.
Lindgrenin poika vietti varhaisvuotensa tanskalaisessa sijaiskodissa. Hän joutui säästämään pienestä palkastaan matkarahoja, jotta pääsi tapaamaan esikoistaan edes kuukausittain.
Kirjailija piti aina lasten puolta ja kertoi kirjoittavansa sisäiselle lapselle, joka hän kerran oli ollut. Lindgrenin tuotanto pohjusti osaltaan pohjoismaista, lapsen kokonaisvaltaisena ihmisenä huomioon ottavaa kasvatusihannetta.
Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli. Suom. Aila Meriluoto. Kuvitus: Björn Berg. 107 s. WSOY, 2023.
Lue myös: Lastenkirja ja muistelmateos 1950-luvulta: Rantakadun rappusilta on harvinainen yhdistelmä