Jumalan jännittävät ­vaiheet

PSALMI numero 82 alkaa hieman yllättävästi:

Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa

ja julistaa jumalille tuomionsa:

”Kuinka kauan te poljette oikeutta

ja pidätte väärintekijöiden puolta?”

On helppo arvata, ettei tätä psalmia ole luet­tu rippikoulussa tai saarnatuolissa yhtä usein kuin monia muita. Jumalien kokous tuskin vastaa suomalaisten kristittyjen muistikuvaa Raamatun tapahtumista.

Psalmi mainitaan mainiossa tuoreessa tietokirjassa Jumalan synty. Kirjan mukaan kohdassa kuuluu kaikuja Israelin moni­jumalaiselta ajalta, ajalta ennen monoteismin nousua.

Tietokirjan on kirjoittanut kolme teolo­gian tohtoria, Ville Mäkipelto, Juha Pakkal­a ja Raimo Hakola. Mäkipelto julkaisi viime vuonna yhdessä Paavo Huotarin kanssa erinomaisen tietoteoksen Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia.

Jumalan synty jakautuu neljään osaan. Ensimmäinen kertoo Jahven ilmestymisestä muinaisen Lähi-idän uskonnolliseen maailmaan noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tuohon aikaan alueella uskottiin hyvin ihmismäisiin jumaliin. Jahvella oli ilmeisesti puolisokin.

Toinen osa kertoo siitä, kuinka myöhemmin Lähi-idässä alkoi kehittyä uskonto, jonka mukaan on olemassa vain yksi jumala ja joka nykyään tunnetaan juutalaisuutena.

Kirjassa kerrotaan, miten taivas ja helvetti alkoivat muotoutua. Kaksi viimeistä osaa kertovat kristinuskon synnystä ajanlaskumme alkupuolella, erityisesti siitä miten Jeesus­ta alettiin pitää Jumalan poikana. Kirja selvittää oppineesti myös esimerkiksi Jeesuksen syntymäkertomusta ja ihmetekoja.

Jumalien kokous on esimerkki teoksen tavasta nostaa esiin jäänteitä aikaisemmista uskomisen tavoista. Tällä tavoin piirtyy esiin, miten kristinuskosta tuli kristinusko ja mitä kaikkea tässä prosessissa hylättiin.

Vastaavasti Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on kohta, jossa toivotaan kaikkivaltiaan antavan “siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta”. Tai niin se on suomennettu vuoden 1933 kirkkoraamatussa. Vuoden 1992 suomennos on kirjoittajien mukaan vähemmän uskollinen alkutekstille.

Kirja kysyy, voisiko kohdassa näkyä jäänne uskomuksista Jumalaan, joka antaa siunauksia omista rinnoistaan ja kohdustaan. Jumalien sukupuoliin ei suhtauduttu joskus tuhansia vuosia sitten niin ehdottomasti.

Tiedämme mitä lopulta tapahtui. Jumalasta tuli taivaassa asuva kaikkivaltias. Hänen kasvojaan ei voinut nähdä eikä hänestä saanut tehdä enää kuviakaan. Samalla hahmosta tuli kirjan mukaan ”abstraktimpi, kaukaisempi ja suurempi” kuin aikaisemmin. Jumalalla ei ollut nisiä eikä kohtua, ei ruumista ylipäänsä ollenkaan, ei enää kollegoita, hän ei käynyt kokouksissa eikä juuri muuallakaan. Tämä hahmo on nykyään kuuluisa. Hän on Herra ja Taivaan isä.

Jeesuksen ylösnousemusta tarkastellaan kirjassa niin kutsuttujen vainajakokemusten näkökulmasta. Monilla ihan tavallisilla ihmisillä on ollut vahvoja kokemuksia kuolleen läheisen kohtaamisesta.

Viime aikoina tutkijat ovat pohtineet, voisivatko Raamatussa kuvatut ihmisten havainnot ylösnousseesta Jeesuksesta perustua vastaaviin kokemuksiin.

Jumalan synnyllä ei ole aina tarpeeksi tarkkaa fokusta. Usein teksti on sinne tänne kuljeskelevaa kristinuskon historian tarkastelua pienissä pätkissä.

Yhdellä tasolla kirja on tavanomaista historiantutkimuksen popularisointia, toisella tasolla ei.

Jumalaa, Jeesusta ja Raamattua koskevat väitelauseet ovat tietyllä tapaa erilaisia kuin vaikkapa keskiaikaa tai Lapin sotaa koskevat väitteet. Ne ovat uskonnollisina uskomuksina monille ihmisille olennainen osa omaa identiteettiä.

Koko ajatus siitä, että Jumalalla on oma historiansa, voi olla joillekin hankalan oloinen.

Siksi tällaiselle yleistajuiselle uskonto­historialle on erityisen suurta tarvetta. Vanha sanonta opettaa, että tutkimattomat ovat Herran tiet. Herran historiallisten vaiheiden ei tarvitse olla. 

Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola: Jumalan synty. Isän ja pojan kätketty historia. 288 sivua. Otava, 2025.