Kieli, mieli ja elämä

Mistä ovat peräisin sanat kynä, konstaapeli ja norsu, ja mitä ne ovat alun perin tarkoittaneet? Tämän ja paljon muuta kertoo Kansalliskirjaston tietoasiantuntija ja muusikko Tuomas Palonen hurmaavassa tietoteoksessaan Etymologian etymologia ja muita etymologioita.

Tavanomaisten sanojen tausta voi olla yllättävä. Karibianmeren saarilla aikoinaan eläneen taino-kansan kielestä ovat kulkeutuneet suomeen: kanootti, savanni, riippumatto. Suomen kieli säilöö näitä sammuneen kielen sanoja ”kuin pientä etnografista museokokoelmaa”, Palonen kirjoittaa.

Etymologia on tutkimusala, joka selvittää sanojen alkuperää pitkälti niiden äänneasun perusteella. Lisäksi se tutkii sanojen merkitysten historiaa. Jälkimmäistä kirjassa avataan esimerkiksi sanojen ’tarkoittaa’ ja ’oppia’ kautta.

’Tarkoittaa’ on alkujaan tarkoittanut jousella tähtäämistä, kunnes sanaa on alettu käyttää abstraktimmin. Palonen kertoo Mikael Agricolan kirjoittaneen Rukouskirjassaan (1544): ”Mine tarkoitin Sieluni heneen pein.” Tästä verbin merkitys on edelleen laajentunut: ”Ensin on tarkoitettu jousella, sitten katseella, ajatuksella ja tekstillä.”

’Oppia’ puolestaan on merkinnyt alun perin pyydysten kokemista.

Etymologian etymologiasta tekee erityisen se, ettei kirjoittaja vain esittele kielitieteellisiä löydöksiä, vaan syventyy kielen, mielen ja ihmiselämän yhteyksiin persoonallisella tyylillä. Metsästämiseen ja kalastamiseen liittyvän käsitteistön muuttumista hän pohtii näin:

”Metsästäjä astuu puiden siimeksestä avomaalle ja tarttuu kuokkaan, matkustaa kaupunkiin ja pujahtaa tehtaan portista sisään. Hän lakkaa olemasta metsästäjä. Hän ei enää tunne metsän kieltä. Mutta hänen kielensä tuntee vielä metsän, jonka hän on itse unohtanut.”

Tällaisia ihania oivalluksia on kirjassa runsaasti. Palosen ajattelu on hallitun rönsyilevää, kieli kaunista ja tarkkaa. Lähinnä muutama kauneusvirhe, kuten idän kirjoittaminen isolla i:llä nimessä Lähi-itä ja muutama amerikkalaistyylinen ylösalainen lainausmerkki osuvat silmään.

Tietokirja koostuu lyhyistä, temaattisesti rajatuista luvuista, joissa on paikoin hauskaa rytmillistä vaihtelua. Aiheen käsittely on avartavaa myös kielitiedettä opiskelleelle: jokainen luku on kuin täydellinen pienoisessee. Ilmaisukeinoista ja ajatusjuonen kuljetuksesta tulee hetkittäin mieleen Jorge Luis Borges – suurin kehu, jonka kirjoittaja voi toiselle lausua. Uskallan jo sanoa, että Etymologian etymologia ja muita etymolo­gioita on vuoden paras tietokirja. 

Tuomas Palonen: Etymologian etymologia ja muita etymologioita. 288 sivua. SKS, 2025.

Oikaisu 18.8. 2025 klo 9.00. Korjattu otsikkoa, jossa luki virheellisesti Palosen sijaan Peltonen.