Jännitys jengiytyy
Poliisitaustaisten kirjailijoiden trillereitä on vaikea lukea fiktiona.
Helsinkiläiset katujengit ottavat epävarmasti tilaa haltuun sekä kaduilla että virtuaalisesti. Reviiriä paalutetaan musiikilla, huumekaupalla ja väkivallan uhalla.
Samaa tutkintaryhmää Pasilan Myrkky -sarjassaan seuraava Kale Puonti työskenteli yli 30 vuotta Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Joni on sarjan kuudes teos. Puontin kirjat tarjoavat suoria kurkistuksia poliisin arkeen, muuttuvaan rikollisuuteen ja Jonin tapauksessa myös siivoojien, seksityöläisten ja pintajulkkujen elämään.
On harmi, että Puonti kirjoittaa aika heikosti. Erityisesti replikoinnin rakentaminen on vaatimattomalla tasolla. Silti hänen kirjansa ovat suosittuja, ja itsekin luen niitä mielelläni. Realistisen poliisiromaanin ystävää viehättää tunne, että poliisi saa fiktiossa kertoa sen, mitä julkisuudessa ei. Jonin yhtymäkohdat todellisuuteen ovat vahvoja, ainakin lehdistä luetun mukaan.
Christian Rönnbacka julkaisee yleensä kaksi jännäriä vuodessa. Mennyt mies on yhdestoista teos komisario Antti Hautalehdon elämää seuraavassa sarjassa.
Talon ovi on jäänyt auki. Paikalle saapuva poliisipartio ei löydä rikoksesta viitteitä, mutta onko jotain tapahtunut?
Menneessä miehessä selviää, että venäläisrikolliset ja heitä tukeva valtiokoneisto ovat joutuneet suomalaishakkerin kohteeksi. Toiminta ja sen seuraukset tiivistyvät Porvoon maaseudulla.
Ennen kirjailijan uraansa Rönnbacka työskenteli poliisina tiedustelun parissa. Kirja on taiten kirjoitettu ja tuntuu villistä juonestaan huolimatta siltä, että totta vie, näin voisi todella tapahtua.
Myös Jari Raatikainen on entinen poliisi ja vakuutustarkastaja. Molempien ammattien maisemissa liikkuva Valtapeli kertoo järjestäytyneen rikollisjengin liiketoimien laajentumisesta ja kansainvälisestä kilpailusta.
Valtapelissä esitetyt vakuutuspetosmuodot ovat kiinnostavia, sillä ne eivät nouse mediassa uutisiksi. Puontin tavoin Raatikaista haluaisi lukea dokumenttina.
Poliisien ja rikollisten edut kohtaavat, ja tutkintaa ja rikoksia tehdään käsi kädessä. Pieni maa, pienet piirit. Raatikainen kirjoittaa omanlaistaan kulmikasta mutta sujuvaa tekstiä.
Suosittu ja kokenut islantilainen rikoskirjailija Yrsa Sigurðardóttir on aloittanut uuden Musta jää -sarjan.
Näen sinut sekoittaa perinteiseen poliisiromaaniin trilleriä ja jopa Stephen King -tyylistä yliluonnollista kauhua.
Rikkaan perheen kodinhoitajaksi maaseudulle saapuva Sóldís törmää isäntäväen salaisuuksiin ja mielenterveydellisiin ongelmiin. Joku hiippailee talossa. Päädytään verilöylyyn, jota selvittää sarjan päähenkilö, rikospoliisi Týr.
Teos on hyvin kirjoitettu ja pelottava alusta loppuun, mutta jos mieskirjailijoiden naishenkilöitä on helppo leimata epäuskottaviksi, niin nyt asetelma toteutuu toisin päin.
Tuttua Top Dog -sarjan katrastaan Tukholman alamaailmassa liikuttavan Jens Lapiduksen teksti jyskyttää eteenpäin sähkösanomatyyliin, joka on kehittynyt James Ellroy -pastissista omaan suuntaansa.
Kuollut mies kulkee -romaanissa katujengit muuttavat rikollisuutta. ”Ikäluokka toisensa jälkeen, yhä nuorempia, koko ajan vauhkompia. Nyt kaduilla räiskivät ne, joiden isovanhemmatkaan eivät olleet olleet kunniallisia.”
Uuden Lapiduksen korkkaus on aina rikoskirjavuoden odotettu hetki. Kuollut mies kulkee ei tuo mitään uutta, mutta ei petä eikä ole tylsä. Lapidus työntää markkinoille hyvää sarjallista viihdettä kuin urheilun ammattilaissarja, jossa ottelu seuraa toistaan.
Jens Lapidus: Kuollut mies kulkee. Suom: Petri Stenman. 472 s. Johnny Kniga, 2024.
Kale Puonti: Joni. 301 s. Bazar, 2024.
Jari Raatikainen: Valtapeli. 362 s. Johnny Kniga, 2023.
Christian Rönnbacka: Mennyt mies. 303 s. Bazar, 2023.
Yrsa Sigurðardóttir: Näen sinut. Suom. Tuula Tuuva-Hietala. 349 s. Otava, 2024.