Elämä, rakkaus ja optimismi

Tiitu Takalon sarjakuvissa aurinko paistaa risuisimpaankin kasaan.

sarjakuva
Teksti
Matti Komulainen

Tiitu Takalo (s. 1976) toteuttaa sarjakuvissaan Veikko Lavin maksiimia: jokainen ihminen on laulun arvoinen. Takalo muistetaan omaelämäkerrallisista graafisista romaaneista Minä, Mikko ja Annikki (2014) ja Memento mori (2020). Tamperelainen taiteilija on profiloitunut ihmissuhteiden, feminismin ja vastakulttuurin kuvaajana.

Kokoelma Rakkaus on köyhän rikkauskartoittaa Sarjakuva-Finlandialla ja Puupää-hatulla palkitun Takalon varhaisuraa vuodesta 1999 alkaen. Mukana on poimintoja muun muassa omakustanteista ja tilaustöistä sekä loppuunmyydyistä albumeista Tyhmä tyttö (2004) ja Jää (2008).

Kokoelma on jäsennetty neljään teemaan: Ihmiset ja suhteet, Sukupuolet ja toiset, Yhteiskuntaoppi sekä Kotona ja kaukana. Henkilökohtainen on yhteiskunnallista ja päinvastoin. Ihminen on osa laajaa keskinäisten riippuvuuksien verkostoa, halusi tai ei.

Takalo haluaa, ja se näkyy. Hän vaatii oikeudenmukaisempaa maailmaa kaikille. Tuttujen ringissä vaahdotaan vallankumouksesta ja osoitetaan mieltä systeemin epäkohtia vastaan. Paatosta tasapainottaa ilo ja rohkeus nauttia elämästä ja yhdessäolosta. Matkalla näkemykset avartuvat ja hahmot havahtuvat toisinaan kyseenalaistamaan näkemyksensä.