Garage-rockin veteraani palaa
Eletty elämä huokuu hyvällä tavalla garage-rockin veteraaniyhtye The Flaming Sideburnsin uudelta levyltä.
Pitelemätön energia jäi mieleen The Flaming Sideburnsista 1990-luvun lopulla. Helsinkiläisyhtye ei keksinyt pyörää uudelleen vaan palautti kiertoon 1960-luvun maanläheisen tavan rokata. Alan amerikkalaiset pioneeriryhmät kuten The Stooges olivat rämisevine ilmaisuineen keskeisiä innoittaja.
1990-luvun suurelliseen pullisteluun kyllästynyt yleisö tuntui kaipaavan rouheampaa mättöä. Sellaista tarjosi suoraviivainen garage-rock, josta kehkeytyi maailmanlaajuinen ilmiö. Meno oli niin tarttuvaa, että Fleimarit kaltaisineen kiersi pian maita ja mantuja genren kehtoa Yhdysvaltoja myöten.
Saavutus tuntui toistavan menneitä: eurooppalaiset kollit pääsivät jälleen viemään amerikkalaista kulttuuria takaisin syntysijoilleen. Vastaavaa kiertokulkua ihmeteltiin vaikkapa 1960- ja 1970-luvuilla, kun brittiartistit Eric Claptonista Led Zeppeliniin nostivat bluesin otsikoihin.
Matkalle on mahtunut monenlaista. Egot paisuivat ilmalaivamittakaavaan, ja pääkitaristi jäi Atlantin taakse edistämään biokemistin uraansa. Vaikka arjen realiteetit löivät kiilaa riveihin, bändiä ei telakoitu pysyvästi miehistönvaihdoksista ja tauoista huolimatta.
