Arvio: Tatun ja Patun kumma juhla
Outolan pojat melkein säheltävät joulun.
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen uudessa Tatu ja Patu -kirjassa on joulu. Poikien kaveri Veera on kutsunut heidät kylään, mutta joulunvietosta ei tahdo tulla mitään, koska pojat menevät vahingossa väärään taloon. Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta, missä joulua ei vietetä, joten se on heille vieras perinne.
Kirjan vitsi on vanha: Tatu ja Patu eksyvät väärään osoitteeseen ja sekoilevat siksi. Tarina kuitenkin toimii, ja viisivuotias koeyleisö kiittelee hassuja tapahtumia. Tatu ja Patu luulevat esimerkiksi, että heidän pitää hankkia olohuoneen nurkkaan tuore, tuoksuva joulupukki.
He pesevät hampaansa glögillä, panevat kanelia kainaloon ja polttavat joulukynttilöitä molemmista päistä. He luulevat, että naapurin punapipoinen mies on joulutonttu ja paistavat joulutähdet uunissa. Joulupukkia he tietenkin arkailevat, niin kuin lastenkirjassa kuuluukin.
Tapahtumia kommentoi kertoja, joka ihmettelee, eivätkö hahmot huomaa toisiaan ja miten he voivat olla niin pihalla kuin ovat. Tämä piristää lukemista.
Havukainen ja Toivonen ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet Tatu ja Patu -kirjoja vuodesta 2003 asti, ja sankarit ovat lasten kestosuosikkeja. Tämäkin kirja luetaan kodeissa varmasti moneen kertaan. Joulusta ei luulisi olevan enää mitään uutta sanottavaa, mutta onneksi kirja on aikuisestakin viihdyttävä. On hauskaa, kun outolalaiset ihmettelevät meille niin tuttuja perinteitä.