Tarantinon ­sensaatiot

Hollywoodin kärkiohjaajat eivät aina ole elokuvahistorian eksperttejä. Quentin Tarantino on. Hän on valjastanut varallisuuttaan ja mainettaan esitystoimintaan ostamalla Los Angelesissa perinteikkään elokuvateatteri New Beverlyn jo vuonna 2007.

Oikeastaan on ihme, että Tarantinon ensimmäinen essee- ja tietokirja ilmestyi vasta nyt. Cinema Speculation on odotusten mukainen: mieltymyksensä äärimmäisen vakavasti ottavan leffahullun kiihkeä monologi. Merkillisillä, epäolennaisilta vaikuttavilla yksityiskohdilla briljeeraamista ei puutu.

Painotus on 1970-luvun amerikkalaisen elokuvan maskuliinisissa klassikoissa. Omat esseensä saaneita elokuvia yhdistää henkilökohtainen nostalgia: Tarantino on nähnyt ne lapsena valkokankaalta äitinsä tai tämän miesystävän seurassa. Suuria ovat esimerkiksi Don Siegelin Likainen Harry, John Boormanin Syvä joki ja Peter Yatesin Bullitt.

Kirja kumartaa myös arvostelijoille. Kirjoitustyyliinsä Tarantino on kertonut saaneensa inspiraatiota Pauline Kaelilta. Yksi luvuista käsittelee teini-Tarantinon seuraamia Los Angelesin kriitikkoja ja pohtii vähän tunnetun Kevin Thomasin merkitystä Hollywood-tuottajien tietolähteenä sekä esimerkiksi Jonathan Demmen uran tukijana.