Masennus on tarttuva tauti

Masennus, kuten kuten muutkin psykiatriset ja neurologiset ongelmat, nousee säännöllisesti julkiseen keskusteluun. Puhutaan jopa mielenterveyskriisistä, jonka syistä itse kullakin on omat lempiteoriansa.

Tietokirjassaan Mari Uusivirta ei keskity niinkään siihen, ovatko mielenterveysongelmat todella yleistyneet tai diagnosoidaanko niitä vain nykyään helpommin. Välillä hän vihjaa jälkimmäiseen suuntaan – ja siihen, ettei tämä olisi lainkaan niin paha asia kuin jotkut päivittelevät.

Ensisijaisesti Öiden lisäksi ovat päivät kuitenkin tuo näkyviin sen jokapäiväisen todellisuuden, jota masentuneiden perheet elävät.

Kirjan neljän tositarinan näkökulma on itse masentuneiden sijasta heidän läheistensä. Kaksi perheenäitiä uupuu joutuessaan vastaamaan kaikesta, kun puoliso ei kerta kaikkiaan pysty. Isä joutuu kohtaamaan voimattomuutensa tyttären itsetuhoisuuden edessä. Kahden mielenterveydeltään horjuvan lapsi kasvaa ylisuorittajaksi.

Sairastuminen vaikuttaa tietysti aina myös yksilön lähipiiriin, mutta masennus osoittautuu erityisen myrkylliseksi alivuokralaiseksi. Voisi jopa sanoa, että kyseessä on tarttuva tauti. Mielenterveyden muna-kana-paradoksit tulevat myös ansiokkaasti esille.

Masennus on harvoin liikkeellä yksinään: neuromoninaisuus, päihdeongelmat, syömishäiriöt ja talousvaikeudet vilahtelevat kirjassa elämän luonnollisina osina.

Uusivirta ei etsi varsinaisesti ratkaisuja, syntipukeista puhumattakaan. Tämä on sekä vahvuus että heikkous. Öiden lisäksi ovat päivät antaa haastateltaville tilaa puhua rehellisesti kaikista ristiriitaisista tunteista, joita he ovat käyneet läpi. Masennus on yksinkertaisesti jotain, jonka kanssa heidän on täytynyt oppia elämään.

Ehkä joskus onkin viisautta hyväksyä, ettei kaikkeen ole helppoja tai nopeita ratkaisuja, jos minkäänlaisia. Masennukseen ei nykytiedon valossa ole yhtä syytä, mistä Uusivirta muistuttaa heti kirjan alussa. Sairastuneet ja heidän läheisensä voivat yrittää kaikkensa, ja aina se ei vain riitä. Kirja antaakin vahvan viestin syyllistämistä vastaan.

Siitä huolimatta Uusivirran teokselle olisi antanut ryhtiä jokin teesi, joka nostaisi sen ihmiskohtalot silkan samastumisrehun yläpuolelle.

Ainakin kirja auttaa ymmärtämään mielenterveyden kokonaisvaltaisuutta sekä yksilöllisenä että yliyksilöllisenä kysymyksenä. Ja jos joku vielä tämän kirjan jälkeen kuittaa masennuksen kehotuksella ”ottaa vain itseään niskasta kiinni” tai muulla vastaavalla kansanlatteudella, hän menköön nurkkaan ja hävetköön. 

Mari Uusivirta: Öiden lisäksi ovat päivät. Kertomuksia masentuneen viereltä. 352 sivua. Gummerus, 2026.