Japanin käsityötaito elää perinteistä
Takumi-kirja avaa japanilaisia tekemisen taitoja, jotka ovat myös kunniakysymyksiä, Kari Salminen kirjoittaa arviossaan.
Säntillinen ja tekstuaalinen taideteos. Paljon muuta ei voi odottaa tieteeksi, taidoiksi ja taiteeksi kääntyvää japanilaista käsityön filosofiaa esittelevältä teokselta. Takumi – matka japanilaiseen käsityöosaamiseen ja laatuajatteluun ei ole vapaasti viskottu teoria- ja historiakirja. Sitä ei ole piiperretty kasaan hetkessä eikä ilman rakkautta.
Takumi tarkoittaa käsityötaitoa, oikeastaan sen taitajaa. Itse voisin vaikka napata alaotsikosta pois ”osaamisen”, koska se on bisneskielen tuhoama sana. Takumissa tekniikka on hioutunut vuosien, vuosisatojenkin, aikana. Tieto otetaan haltuun, ja sitten tehdään yhtä hyvin tai jopa paremmin.
Eikä luovuteta. Epäonnistutaan paremmin, kuten Samuel Beckett sanoisi, kunnes onnistutaan.
Materiaalit, työvälineet ja niiden tuntemus kuuluvat taitoon. Kunnioitus perinteitä kohtaan määrää. Estetiikka ei ole erillinen kauneuden alue vaan osa historiaa, tekemistä ja käytäntöä.
Voisi kuvitella, että näin tehdään astioita, työvälineitä, puutarhoja, temppeleitä, ruokaa tai mitä tehdäänkin, mutta se ei jää tähän.
Merkkejä mainitsematta: japanilainen käsityöeetos tuntuu myös teollisessa massatuotannossa, puhutaanpa sitten autoista, moottoripyöristä, kodin elektroniikasta, viihdelaitteista, elokuvista tai videopeleistä.Taidekäsityöllä, teollisella käsityöllä ja perinnekäsityöllä on kaikilla omat terminsä. Kun työstetään puuta, kalaa, keramiikkaa, koodia tai koristeita, kaikki tehdään suurella sydämellä (kokoro).
Takumi on arvokasta aineetonta kulttuuriperintöä, joka filosofiana ottaa materiaalisen muodon. Kun siis tehdään oikein ajan kanssa ja niin kuin oikein on.
Temppelit ja kivipuutarhat ovat länsimaisille orientaaleja ihmeitä, mutta sama tekemisen malli näkyy ja tuntuu myös Yasujirõ Ozun elokuvissa, Tõru Takemitsun musiikissa tai Shigeru Miyamoton peleissä. Tekotaidot ovat spirituaalisia asioita ja kunniakysymyksiä.
Nyt olisi helppo moittia länsimaisia tekijöitä ja kehottaa heitä ottamaan oppia Japanista. Tosiasiassa Suomessakin voi havaita jotain samaa. Mekin olemme erilainen ja eristäytynyt kulttuuri, olemme olleet ainakin.
Teollisuusjätit ovat sekä Japanissa että muualla sovittaneet takumi-periaatetta, mutta massatuotannon tehokkuusvaatimukset ja ansaintalogiikka vievät veronsa.
Arto Lindblom, Taru Lindblom, Heikki Valkama (toim): Takumi – matka japanilaiseen käsityöosaamiseen ja laatuajatteluun. 234 sivua. Vastapaino, 2025.