Arvio: Stephen Hawking -draama on yhdentekevä

Rakkauselokuva unohtaa tieteelliset saavutukset.

Eddie Redmayne
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tiedemies Stephen Hawkingin elämästä kertova elokuva tehtiin yhteistyössä Hawkingin itsensä kanssa. Kaiken teorialta ei silti tai juuri siksi kannata odottaa tieteen ja tutkimuksen kuvaamista. Se on päähenkilöään ihaileva elokuva rakkaudesta.

Elokuva seuraa Hawkingia 1960-luvun alun opiskeluvuosista ja ALS-taudin diagnosoimisen järkytyksestä 1990-luvulle asti. Matkan varrella Hawking (Eddie Redmayne) ällistyttää opettajiaan nerokkuudellaan, kirjoittaa kuin ohimennen menestysteoksen Ajan lyhyt historia ja tarkastelee suhdettaan uskontoon.

Silloin kun elokuvassa on edes jonkinlaista draamaa, se käsittelee tiedemiehen nuorta lempeä ja avioliittoa, toiseen naiseen rakastumista ja uutta avioliittoa. Kaikki tämä sujuu osapuolten kannalta kivasti, vaikka rakkaus on elokuvan nimen mukaisesti se todellisuuden osa, jota tiedenerokaan ei osaa kaavaksi kangistaa.

Redmayne näyttelee Hawkingia taitavasti. Rooliin kuuluu fyysisen rappeutumisen uskottava eli koskettava esittäminen, josta luonnollisesti ansaitaan vähintään Oscar-ehdokkuus.

Parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuutta on vaikeampi ymmärtää. Dokumenteistaan tunnetun James Marshin ohjaama Kaiken teoria on nyyhkytarina ilman nyyhkyjä ja kasvutarina ilman kasvua. Sekä tieteentekijänä että sen kansantajuistajana Hawking on suurmies, mutta elokuva pyrkii vain miellyttämään. Se jättää epäselväksi, mitä Hawkingin saavutukset ovat.