Viihdeputkiaikuinen
Kaljuuntunut kansansuosikki on vaihtunut toiseen. Antti Heikkisen kirjaan perustuneen Juice-elokuvan (2018) pääosanesittäjä Riku Nieminen on nyt Pertti ”Spede” Pasanen Spede-elokuvassa, jonka Heikkinen on käsikirjoittanut.
Sivusuunnasta katsottuna ja tummissa laseissa Nieminen on tuottaja-koomikon hyvä näköispainos. Puheilmaisusta puuttuu se lievästi kärsimätön savolaissävy, joka tekisi illuusiosta täyttä tavaraa.
Aleksi Delikourasin ohjaama elämäkerta etenee 1960-luvulta 1970-luvun keskivaiheille. Tuolloin ylivoimaisen suosittu Vesa-Matti Loiri korvasi Pasasen itsensä spedeviihteen ykköstähtenä. Liukuhihnamainen, hittikaavoja toistava tehtailu vakiintui tekemisen metodiksi kaikissa formaateissa.
Spede-elokuva seuraa lojaalin hovikulttuurin kehkeytymistä. Julkisuus pyörii tottelevaisesti Speden ehdoilla, jos kriitikoiden haukkuja ei lasketa. Oma farssimaailma suojaa viihteentekijää taloudellisesti ja henkisesti, mutta linnake vaikuttaa yksinäiseltä.
Tuomas Marjamäen Spede, nimittäin -elämäkertaan (Docendo, 2017) pohjaava elokuva on sujuva ja perustiedoiltaan luotettava kokonaisuus. Se jää kuitenkin hiukan mitäänsanomattomaksi keskitien tulkinnaksi mielipiteitä jakavasta hahmosta.
Spede-elokuva ei toistele Pasasen sitkeää tarinaa itsestään kulttuurieliitin sorron uhrina. Väitetyt lähentelytaipumukset kuitataan sivuteemana.
Ongelma ei ole kritiikittömyys vaan se, että antoisaa polkua päähenkilön yksityiseen ja sisäiseen elämään ei löydy. Se, että klovnikin joskus itkee, ei ole tuore oivallus.
Pasasen avioliitto ei vaikuta onnelliselta, mutta Spede-elokuva keskittyy työryhmän ristiriitoihin. Vakio-ohjaaja Ere Kokkonen turhautuu showrunnerin varjossa. Loiri haluaa tehdä muutakin kuin pelleilyä.
Sukset menevät ristiin länkkärin Hirttämättömät (1971) kuvauksissa. Simo Salminen esitti elokuvassa parodista intiaanihahmoa, jonka Delikouras on päivittänyt turvallisen valkoiseksi lännenmieheksi.
Yle on Spedessä jäykkä portinvartijoiden valtakunta, joka vieroksuu huoletonta viihdettä. MTV:n puolelta olisi vaikeampi löytää arvojen yhteentörmäystä, mutta ohjelmakartoilla yhä näkyvä Speden ja Maikkarin liitto ansaitsisi enemmän tarkastelua.
Tarinan rajaus keskeisiin vuosiin kuuluu Speden toimiviin ratkaisuihin, mutta jatko-osaankin olisi aihetta.
Huikea elokuvaura ei loppunut traagisesti vaan ironisesti: Naisen logiikan (1999) kohdalla kansa, kriitikot ja Spede itse olivat kerrankin yhtä mieltä tuotteen kehnoudesta.
Aleksi Delikouras: Spede. Elokuvateattereissa 29.9. ★★