Kaunis katastrofi
Tosipohjainen Netflix-suurtuotanto korostaa henkistymistä ja uhrimieltä, Kalle Kinnunen kirjoittaa.
Lokakuussa 1972 Argentiinan Andeilla syöksyi maahan uruguaylaisen katolisen koulun rugbyjoukkuetta kuljettanut lentokone. Etsintäyritykset epäonnistuivat. 72 päivää onnettomuuden jälkeen viimeiset 16 henkiinjäänyttä saatiin pelastettua.
Onnettomuudesta tuli uutistapahtuma, jossa yhdistyvät selviytymistarinan sinnikkyyshyveet ja makaaberi piirre: koska ruokaa ei ollut, henkiinjääneet söivät kuolleiden toveriensa lihaa.
Juan Antonio Bayonan ohjaama Society of the Snow on espanjalainen tuotanto ja yksi Euroopan kaikkien aikojen kalleimmista elokuvista. Laskun maksoi Netflix, joka ei enää tuo tuotantojaan Suomessa valkokankaille. Ei tätäkään, vaikka elokuvalle on ennusteltu Oscar-ehdokkuutta.
Tositarina on kerrottu aikaisemmin ainakin kahdessa elokuvassa. Meksikolaisen René Cardonan Elossa! (Los supervivientes de los Andes, 1975) tarttui innolla shokkiaineksiin. Frank Marshallin draamassa Elossa (Alive, 1993) nähtiin Ethan Hawke ja muita amerikkalaistähtiä. Kerronta noudatti Hollywood-oppien mukaista hyvää makua.
Bayona on halunnut tehdä totuudenmukaisen elokuvan. Vakuutuksena tästä on korostettu, että käsikirjoituksen pohjana on Pablo Viercin kirja, johon Vierci ehti haastatella kaikkia henkiinjääneitä.
Autenttisuusvaikutelmaa on haettu kuvaamalla aidosti lumisissa olosuhteissa vuorilla (tosin Espanjan Sierra Nevadassa) sekä etsimällä näyttelijöiksi tulokkaita Uruguaysta, Argentiinasta ja Meksikosta.
Bayonan teos erottuu muista katastrofielokuvista korostamalla kärsimyksestä heräävää henkistymistä ja uhrimieltä. Katolisen kulttuuripiirin ajattelutavat tuntuvat korostavan ihmislihan syömisen ehtoollisyhteyttä, vaikkei elokuvaa kovin uskonnollisena voi pitää.
Kokonaisuus ei vain ole kovin vetävä, vaikka toteutuksesta on vaikea osoittaa teknisiä vikoja. Tunnelma ei ole sävykäs vaan yksioikoisen synkeä. Upeat maisemakuvat ja kamera-ajot eivät palvele tarinaa vaan alkavat tuntua kliinisiltä ja mainosmaisilta.
Bayona on aiemmin tehnyt vuoden 2004 tsunamiin sijoittuvan englanninkielisen selviytymiselokuvan, jonka nimi on ytimekkäästi Selviytyminen. Se on ehkä imelämpi ja laskelmoivampi sekä mauttoman rajalla liikkuva, mutta ei varsinaisesti huonompi. Society of the Snow tavoittelee salonkikelpoisuutta niin, että kuoleminenkin on siistiä ja fotogeenistä.
Juan Antonio Bayona: Society of the Snow. Netflix 4.1. ★★