Slutopia on utopia
Kirkuvia scream queen -naistähtiä nähtiin ja kuultiin takavuosina amerikkalaisissa kauhuelokuvissa. Nyt Ylioppilasteatteri marssittaa heitä lavallisen Mustikkamaan kesäteatteriin. Slutopia-näytelmässä värikkäälle paratiisisaarelle eristäytynyt heimo pelkää harmaata ulkomaailmaa. Jo ennustus sieltä saapuvasta muukalaisesta saa kyläläiset lakoamaan maahan kirkuen.
Slutopia on utopia. Siellä elää tusina ihmistä, ”joita ei ole kahlehdittu”.
Utopiaan pääsee Rautakaapin kautta, mutta kaapista ei toivota astuvan uusia tulijoita. Vapaa ”nusauttelu” halutaan pitää oman heimon yksinoikeutena myös tulevaisuudessa.
Slutopia on Ylioppilasteatterin taiteellisten vastaavien Jenni Korpelan ja Elena Rekolan kauden viimeinen ohjaus. Jatkossa vastuun ottavat Anna Kankila ja Ronja Louhivuori, hiukan epävarmoissa tunnelmissa: valtion rahoitusta uhkaa leikkaaminen, Helsingin kaupunki supisti jo omaansa.
Ylioppilasteatterin tuottaja Tommi Kokkonen valitteli kehitystä Helsingin Sanomissa. Ylioppilasteatterit toimivat hänen mukaansa suunnannäyttäjinä ammattiteattereille – erityisesti aihevalinnoillaan, antamalla tilaa esimerkiksi seksuaali -ja sukupuolivähemmistöille.
Slutopia kiertyy aihepiirin ympärille roisin fabuloinnin ja burleskisen ilottelun keinoin. Puvustus edustaa pitkälti muodikasta kawaii-söpöstelykulttuuria. Osa vaatteista on kuin Sheinin ja sen omistavan Romwen pikamuotikaupoista. Näiden ketjujen toimintatapojen esiin nostaminen voisi olla tienavaamista, mutta on vaikea nähdä, että nyt valittu homofobian korostaminen tässä ajassa sitä olisi. Slutopia ei tuo uusia näkökulmia aiheeseen, jonka puolesta on taisteltu tuhansissa kirjoissa ja esityksissä yhteneväisin sanoin.
Tuoreelta vaikuttavin osa esityksestä liittyy alakulttuurien sisäänlämpiävyyteen, samanmielisyysvaateeseen. Lopulta heimopäällikkö lausuu: ”Eristäytyminen on helppoa, mutta se ei ole vastaus kaikkeen.”
Silti esitys viihdyttää, sillä se on harvinaisen kokonaisvaltaista ja railakasta sekoilua nuorilta tekijöiltä. Tilaa annetaan vuorotellen kaikille, mutta erityisesti Munnaa näyttelevän Susanna Seppälän työ herättää mielenkiinnon. Omintakeinen artikulaatio ja kurkkuäänet nousevat kakofonian yli.
Kenties utopia on siellä missä kaapin ovet ovat levällään, kaikkien tulla ja mennä.
Jenni Korpela, Elena Rekola (ohjaus): Slutopia. Ylioppilasteatterin Mustikkamaan lavalla 19.8. asti.