Arvio: Sinfonia esisyntetisaattorille

Radion sinfoniaorkesteri levytti Olivier Messiaenin unenomaisen kokeilun.

Hannu Lintu
Teksti
Matti Komulainen

Säveltäjä Olivier Messiaen (1908–1992) rakasti kokeiluja. Turangalîla-sinfonian hän sävelsi orkesterin ja pianon ohella Ondes Martenot’lle, syntetisaattorin edeltäjälle. Kylläpä se soi kauniisti! Ondes Martenot’n aineettoman taipuisa ääni tuo mieleen tuulen tai sähkösoitin

thereminin. Se jos mikä istuu luonnosta inspiroituneen Messiaenin palettiin. 1928 maailmalle esitellyn instrumentin äänikuva ulottuu huilumaisista sävyistä sellon vibratoon ja rouheaan mörinään. Sen keksijä Maurice Martenot (1896–1980) oli sellisti, joka halusi soittimeensa sellon ominaisuuksia. Se lataa runollista melankoliaa myös Radion sinfoniaorkesterin Turangalîlalevytykseen.

Sävellyksen sanskritinkielinen nimi merkitsee paitsi hymniä rakkaudelle, myös laulua ajalle, rytmille ja kuolemalle. Vuonna 1949 kantaesitetyn teoksen filosofiset näyt välittyvät edelleen, modernin soundinsa kautta säväyttävinä.

Kapellimestari Hannu Lintu on johtanut unenomaisen opuksen tummista vesistä ilon räjähdyksiin. Solistit, pianisti Angela Hewitt ja ondesmartenotisti Valérie Hartmann-Claverie, kasvattavat kokonaisuuden hohdokkuutta oleellisesti.

Ondes Martenot ja syklisten teemojen jytinä toimivat linkkinä vaikka popnörteille. Instrumenttia on käyttänyt muun muassa Radiohead-yhtyeen Jonny Greenwood.