Anarkiaa Amerikassa

Yhdysvaltain-kiertueen oli määrä alkaa joulukuun lopussa, mutta Sex Pistolsin muusikoiden – hyvin vähäiset – rikosrekisterit aiheuttivat viisumivaikeuksia. Englantilaiset punkkarit laskettiin Amerikkaan vasta kun levy-yhtiö oli suorittanut miljoonan dollarin takuun mahdollisten ongelmien­ varalta.

Kiertueen piti olla yhdentoista keikan mittainen. Kun maahantuloasiat oli saatu kuntoon, jäljellä oli seitsemän. Ne sijoittuivat yhtä lukuunottamatta eteläisiin ”puna­niskakaupungeihin”.

Levy-yhtiön toivomuksesta reissu päättyi San Franciscon maineikkaaseen Winterlandiin, johon mahtui yli 5 000 ihmistä.

Sex Pistols soitti ensimmäisen keikkansa Amerikassa 5. tammikuuta 1978 Atlantassa. Se myytiin loppuun, saliin mahtui noin 500 kiinnostunutta. Live in The USA 1978 -cd-paketti sisältää Atlantan show’n lisäksi Dallasin ja San Franciscon esitykset.

Manageri Malcolm McLaren näki punkin lähinnä liikeideana. Hän myi keikat konservatiivisen etelän kaupunkeihin, jotta ne aiheuttaisivat mahdollisimman paljon kohua.

Yhtyeen päälle syljettiin ja sitä heiteltiin esineillä, mutta paheksunta oli lopulta aika mietoa.

Jo Amerikkaan saapuessaan Sex Pistols natisi liitoksissaan. Laulaja Johnny Rotten oli saanut tarpeekseen.

”Siinä vaiheessa koko homma oli vitsi”, hän sanoi myöhemmin muistelmakirjassaan.

Aiemmin Rotten oli pitänyt basisti Sid Viciousia liittolaisenaan. Nyt myönteinen tunne oli muuttunut inhoksi ja halveksunnaksi. Vicious pyrki epätoivoisesti huomion keskipisteeksi. Hän haastoi riitaa kaikkien kanssa ja oli niin rasittava, että sai turpaan yhtyeen omalta turvamieheltä.

Keikoilla Sex Pistols soitti lokakuussa 1977 ilmestyneen Never Mind the Bollocks -albumin biisejä ja singlejen b-puolia. Anarchy in the UK kääntyi luontevasti Anarchy in the USA:ksi. Napakka Belsen Was a Gas oli ainoa julkaisematon laulu.

Näitä nauhoituksia ei ole liiemmin puleerattu eikä editoitu. Ne ovat arvokkaita dokumentteja, mutta välillä aikamoista sosetta ja muutenkin turhauttavia. Steve Jones virittelee kitaraansa, ja Rotten täyttää tauot nälvimällä yleisöä.

Välillä yhtye hoitaa hommansa hyvin, välillä huonommin. Parhaimmillaan Sex Pistols jyrää kuin viritetty leikkuupuimuri. Rumpali Paul Cook pitää homman kasassa, kun Jonesin ja Viciousin soitto ei suju.

Moniin ensimmäisen polven punkbändeihin verrattuna Sex Pistolsin musiikki oli raskaampaa ja hitaampaa. Ilman Rottenin provosoivia sanoituksia ja narisevaa lauluääntä se olisi ollut paljon tavallisempi bändi.

Esiintyjänä Rotten oli vangitseva jos niin halusi. Kiertueen viimeisellä keikalla häntä ei vaikuta kauheasti nappaavan.

Encorena esitetyn The Stoogesin No Fun -biisin aikana Rotten vakuuttaa itselleen: ”This is no fun at all.”

Cook ja Jones jauhavat taustalla kuin tietäen, että loppu on lähellä.

Winterlandin esitys 14. tammikuuta 1978 päättyy Rottenin kuuluisaan kysymykseen: ”Ever get the feeling you’ve been cheated?”

Jotkut pitävät sitä punkin kuolinpisteenä.

Tammikuun 17. päivänä Rotten ilmoitti lähteneensä yhtyeestä. Vicious oli New Yorkissa vetämässä huumeita ja suunnittelemassa soolouraa. Jones ja Cook matkustivat McLarenin kanssa Rio de Janeiroon äänittämään musiikkia junaryöstäjä Ronnie Biggsin kanssa.

Amerikan-kiertueen jälkeen Sex Pistolsin piti esiintyä Skandinaviassa. Helsingin keikan päivämääräksi oli sovittu 18. tammikuuta.

Tammikuun alussa Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, että yhtyeen kaikilla jäsenillä on huume- ja pahoinpitelysyytteitä. Siitä seurasi valtava moraalipaniikki.

Yhtä lailla vasemmistolaiset kuin oikeistolaiset nuorisojärjestöt ilmoittivat vastustavansa Sex Pistolsin saapumista Suomeen.

Lastensuojelun Keskusliiton mukaan bändin esiintymisellä olisi ”väkivaltaa ihannoivaa muotia tarpeettomasti levittävä vaikutus”.

Tammikuun 12. päivänä sisäasiainministeriön alainen ulkomaalaistoimisto epäsi Sex Pistolsin työluvat.

Sinänsä päätöksellä ei ollut merkitystä. Ennen kaavailtua keikkapäivää yhtye oli jo hajonnut. 

Sex Pistols: Live in the USA 1978. Kolme cd:tä. UMC, 2025.