Painavin sarjakuva

Sakari Peltola otti Zon-veistoksistaan 9000 valokuvaa, joista valikoi kirjan kuvat, Harri Römpötti kirjoittaa.

sarjakuva
Teksti
Harri Römpötti

Maailman raskaimman sarjakuvan originaalit painavat 15 tonnia. Sakari Peltola veisti ne kivestä, enimmäkseen graniitista neljän vuoden aikana. The Story of Zon -näyttely oli esillä hänen kotikaupungissaan Loimaalla viime vuonna.

Nyt Peltola on julkaissut kirja­n Zonin tarina. Se kertoo Zon-miekkosen elämän keh­dosta hautaan.

Nuorena Zon perustaa bändin ja suorittaa varusmiespal­velun. Aikuisena hän kokeilee eri ammatteja kuin Aku Ankka ja epäonnistuu taiteilijana. Välillä Zon syrjäytyy alkoholistiksi.

Taiteilijuudessa vilahtanee kuvanveistäjä Peltolan (s. 1972) oma elämä. Muuten Zonin elämänvaiheet ovat aika tavanomaisia. Hän on rivikansalainen, jota systeemi kyykyttää. Peltolan näkemys yhteiskunnasta ei ole syvällinen, mutta hän puolustaa sympaattisesti pientä ihmistä.

Aku Ankan ohella Zon tuo mieleen Nykyaika-elokuvan Charlie Chaplinin, jota työ­elämän rattaisto runnoo. Ulkoisesti ilmeettömäksi pelkistetty Zon muistuttaa sarjakuvien edeltäjistään Pekka Puupäätä.

Sakari Peltolan työmäärä on ollut valtava. Sarjakuvassa on noin 150 kohtausta, jotka koostuvat veistosten asetelmista. Niissä on yli tuhat osaa.

Zon-hahmo on keskimäärin alle puolimetrinen. Isoimmat osat ovat 150-senttisiä, pienimmät viisisenttisiä.

Yksityiskohtien määrä ja tarkkuus ovat huimaavia. Sakari Peltola esimerkiksi kaiversi granii­tista ontoksi pikkuruisen autonrenkaan, joka tarttuu Zonin onkeen järven pohjasta.

Sarjakuvassa luonnon tuhoa kuvastaa vesistöjen turmeltuminen ja avohakattu metsä, jota varten Peltola veisti kymmeniä kantoja. Kaupunki taas näyttäytyy viitteellisesti geometrisinä kivipaasina.

Parhaimmillaan teos on alkuperäisenä näyttelyssä. Loimaan kaupunki voisi harkita siitä pysyvää nähtävyyttä.

Viimeisen vuoden aikana Sakari Peltola teki vielä uuden ison urakan. Hän otti Zon-veistoksistaan 9 000 valokuvaa, joista valikoi kirjan kuvat.

Zonin sarjakuvakerronta on vanhanaikaista sikäli, että tekstit selittävät tarinaa ku­vien ulkopuolella – kuten Ola Fogelbergin Puupäässä. Mutta Peltolan työ on tarkkaa. Hän on miettinyt valaisua ja kuva­kulmia.

Materiaali on poikkeuksellisen olennainen osa teosta. Arkisen kepeän tarinan ja raskaan graniitin välillä on ristiriita, joka lataa siihen painoarvoa sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti. 

Sakari Peltola: Zonin tarina. 156 s. Omakustanne, 2023.