Saamelaiskuvaa laajentamassa
Arktisen kansan jäljillä on vaikuttava historiantutkimus, joka menee välillä uhriutumisen puolelle, Outi Hytönen kirjoittaa arviossaan.
2
MIN
Käynnissä on kiihkeä keskustelu siitä, onko tai oliko metsäsaamelaisia ja miten heidän jälkeläistensä saamelaisuus tulisi määritellä. Rajauksessa on kyse myös oikeudesta saamelaiskäräjien ehdokkuuteen. Maria Lähteenmäen kirja Arktisen kansan jäljillä ajaa voimakkaasti metsäsaamelaisten oikeutta tulla kuvatuksi, tutkituksi ja kunnioitetuksi osana saamelaisten historiaa.
En kirjallisuuskriitikkona halua enkä osaa ottaa kantaa nimeämiskeskusteluun kuin toteamalla, että aiheesta ilmestyy hienoja kirjoja, jotka ovat käytännön esimerkki historiallisesta valtakamppailusta.
Historiankirjoitus on aina väittelyä menneisyydelle ja nykyisyydelle annetuista merkityksistä, kuten Lähteenmäkikin muistuttaa: Saamelaiskulttuurista, kuten suomalaisestakin kulttuurista, julkisuuteen saatettava kuva rakentuu omanlaisekseen valtataistelujen ja neuvottelujen kautta kussakin historiallisessa ajassa ja paikassa erilaisin etnopoliittisin painotuksin.
Arktisen kansan jäljillä jäljittää Sodankylän lounaisosan järvikylissä Riipissä, Syväjärvellä ja Unarissa eläneiden historiaa 1700-luvulta 1900-luvulle. Historian professori emerita Lähteenmäki seuraa kehitystä sukunsa naisten kautta, mutta teos ei ole elämäkertojen sarja vaan monipuolinen kuvaus yhden alueen historiallisesta kehityksestä. Uskonnot, elinkeinot, perheiden tarinat ja ympäristön kuvaus yhdistyvät saumattomaksi kokonaisuudeksi, joka on kokeneen tutkijan taidolla ja huolella valtavasta lähdeaineistosta kokoama lukunautinto.
Lähteenmäki kirjoittaa alueen monikulttuurisuudesta, mutta silti hänellä on tarve korostaa saamelaisten perinteiden jatkumoa ja ensisijaisuutta muualta tulleisiin elämäntapoihin nähden. Modernimpi tulkinta voisi olla korostaa, miten alue monikulttuuristui alueelle muuttaneiden kautta kauan sitten. Raja-alueella ryhmään kuuluminen ei ole mustavalkoinen kysymys.
Lähteenmäki suhtautuu nuivasti kaikkeen 1700-luvun jälkeen alueelle tuotuun, ja tosi onkin, että esimerkiksi kristinuskoa tuputettiin häpäisemällä ja karmein pakkokeinoin. Kolonialistinen kehys on Lapin historiassa ilman muuta perusteltu näkökulma, mutta kun monille vaurautta ja ruoan pöytään tuonut maanviljelykin nähdään pelkkänä kalastus- ja metsästyskulttuurin tuhonneena valtaväestön mallina, mennään paikoin jo uhriutumisen puolelle.
Emansipatoriasta huolimatta Arktisen kansan jäljillä on vaikuttava paikallisen historian tutkimus ja puheenvuoro roihuavaan keskusteluun.
Maria Lähteenmäki: Arktisen kansan jäljillä. 356 sivua. Siltala, 2026.
OIKAISU Juttua muokattu 9.3.2026 klo 11.00. Kirjan määrittelyä on täsmennetty historiikista historian tutkimukseksi.