Hyvän ja pahan tuolla puolen
Lihan aika -romaani kääntää oletusasetuksia miehen ja naisen välisestä vallankäytöstä, kirjoittaa Taru Torikka.
2
MIN
Liha on värissyt tuoreessa kotimaisessa ja käännetyssä proosassa. Lina Wolffin Lihan aika puhuu Laura Gustafssonin Lihakirjan tavoin lihan kautta seksistä, väkivallasta ja fasismista.
Ruotsissa vuonna 2019 ilmestynyt romaani kääntää oletusasetuksia miehen ja naisen välisestä vallan (väärin)käytöstä ja lihan himosta. Kerronta kulkee oikukkaan leikkisästi hämmentävään loppuun asti.
Wolffin (s. 1973) tähän mennessä suomennetut romaanit Riivaus, Rakastaja ja Lihan aika näyttävät pintapuolisesti noudattavan toistuvaa kaavaa: ruotsalainen nainen hyppää pois arkikuvioistaan joko ulkomaille tai vähintään eristettyyn taloon Tukholmassa ja aloittaa suhteen ulkomaalaisen miehen kanssa.
Lihan ajan päähenkilö Bennedith lentää Madridiin ja alkaa sekaantua muiden elämään. Hän tuppautuu avustamaan muistisairasta Mercuroa. Sekavan oloisen miehen vainoharhainen kertomus kokemuksistaan salamyhkäisen mutta suositun netti-tv-ohjelman uhrina ahmaisee romaanista pitkän jakson.
Jostain syystä Bennedith haluaa auttaa miestä, vaikka tämä väittää olevansa vainottu vaimon pettämisen ja väkivaltaisuutensa takia. On epäselvää, ovatko uhkakuvat todellisia. Kuka on tuomioita jakeleva Sisar Lucia?
Lihan aika ei pysähdy selittämään, vaan kiidättää pariskunnan aurinkorannalle kohti kiihkeää suhdetta ja brutaaleja käänteitä.
Romaani rusikoi rikkaan pohjoisen ja sen alempiarvoisena pitämän etelän suhdetta. Omiin puhtaisiin aikeisiinsa uskovan Bennedithin tarina alkaa rakoilla. Ruotsalainen syyttää espanjalaista machoilusta ja fasismin historiasta, omalle kulutuskolonialismilleen sokeana. Espanjalaista raivostuttaa maansa kohtelu seksi- ja kännäysturismin kohteena.
Asetelmaa keikautetaan riehakkaasti yhä uusille kiepeille, kunnes kerronnan rikkoo Sisar Lucia, ”nunna ex machina”. Romaanin loppuosa selittää pyhimysmäisen naisen kirjeillä, mitä ja miksi oikein on tapahtunut.
Kaikkia taiteen sääntöjä rikotaan, kun pahat teot kuitataan laupeudella ja anteeksiannolla. Lucian osuus on myös fasismin aikakauden eläneen tarina. Siinäkään väkivaltaa ja vapaudenriistoa eivät harrasta vain miehet. Nainen on teurastaja, joskin hellä sellainen.
Lihan ajan kerrontaratkaisut häiritsevät ja riemastuttavat. Viittaukset Nietzscheen, hyvän ja pahan tuolle puolen, tulevat lunastetuiksi. Sirkka-Liisa Sjöblomin vivahteikas suomennos kestää Wolffin hurjassa vauhdissa.
Lina Wolff: Lihan aika. Suomentanut Sirkka- Liisa Sjöblom. 240 sivua. Otava, 2025.