Muodollista pätevyyttä

Ensimmäisenä maistiai­sena julkaistu Angry kuulostaa tekoälyn tekemältä. Videon pääosassa ovat nuoren naisen rinnat. Toisena ilmestynyt Sweet Sounds of Heaven on muodollisesti pätevä gospelkappale, jossa Mick Jaggerin parina huutaa Lady Gaga. Se ei tietenkään yllä vaikkapa Gimme Shelter -klassikon (albumilta Let It Bleed, 1969) voimaan ja vimmaan, mutta on kuitenkin paras Hackney Diamonds -levyn lauluista.

The Rolling Stonesin edellinen uusista kappaleista koostunut albumi ilmestyi 18 vuotta sitten. Edellisestä erinomaisesta levystä on – riippuen mielipiteen esittäjän hyväntahtoisuudesta – joko 40, 45 tai 50 vuotta.

Jos Hackney Diamonds -levyyn suhtautuu vain musiikkina, se on enimmäkseen ihan kivaa ja aika tutulta kuulostavaa rockia. Luultavasti kyseessä ei ole The Rolling Stonesin levytysuran päätepiste. Ponteva Mick Jagger on kehunut, että seuraavasta albumista on kolme neljännestä valmiina.

Muddy Watersin Rolling Stone Bluesin sijoittaminen tämän levyn loppuun oli siis ennenaikaista.

Hackney Diamondsilla piipahtavat Lady Gagan lisäksi supertähdet Elton John, Paul McCartney ja Stevie Wonder sekä yhtyeestä 30 vuotta sitten eronnut basisti Bill Wyman.

Kaksi vuotta sitten kuollutta rumpali Charlie Wattsia kuullaan kahdella kappaleella.

Nuori Andrew Watt on tuottanut Hackney Diamonds -levyn isoksi ja hengettömäksi. Se ei syki eikä svengaa. Se on lähestulkoon pahinta, mitä The Rolling Stonesin musiikille voi tehdä. Bändin viehätys on aina ollut yhtä paljon meiningissä kuin biisimateriaalissa.

”Toivoakseni kirjani kuvaa lempeästi erästä hyvin elettyä ja varsinkin hyvin rakastettua elämää. Jos kaipaat riitoja ja kohujuttuja, haeskelet niitä väärän Stones-muusikon kohdalta”, kirjoittaa Paul Sexton nyt suomennetun Charlie Watts -elämäkerran johdannossa. Charlie Watts – Rolling Stonesin sydän (Charlie’s Good Tonight, 2022) on mukavaa luettavaa, mutta siinäkin on isot vikansa.

Charlie Watts oli jazzmuusikko, joka ajautui rockbändiin. Ja pysyi siinä kuolemaansa saakka, vaikka suunnitteli eroavansa jokaisen kiertueen jälkeen. Watts ei edes erityisesti pitänyt The Rolling Stonesin musiikista, mutta oli lojaali.

Elämäkerta käy leppoisasti läpi Wattsin erityispiirteet: keräilyvimman, tyylitajun, vaatimattomuuden, perhekeskeisyyden ja niin edelleen.

Yksityiskohdat ja haastateltujen kertomat tarinat eivät ole läpeensä tuttuja. Tuntuu, että Wattsin persoonasta muodostuu ehjä kuva, vaikka ikävät asiat on lakaistu maton alle. Kirjassa suorastaan vältellään seksiä, huumeita ja rock’n’rollia.

Charlie Watts -kirjan suomennoksessa on suuria ongelmia. Lauseet ovat epäselviä, pullollaan kömpelöitä sanajärjestyksiä ja anglismeja. Alkuperäisteoksessa oikein olleita nimiä kirjoitetaan väärin. Spencer Davis Group on esimerkiksi muuttunut Spencer Travis Groupiksi.

Kummallisin virhe lienee se, kun suomennos siirtää Lontoon Hyde Parkin jättimäisen ilmaiskeikan edeltämään kitaristi Brian Jonesin kuolemaa. Oikeasti keikka oli kaksi päivää Jonesin kuoleman jälkeen.

jagger laulaa Sweet Sounds of Heaven -kappaleessa: ”Let the old still believe / that they’re young.” Jagger ja kitaristi Keith Richards ovat syntyneet 1943.

Keväällä 2019 The Rolling Stones joutui perumaan keikkoja Jaggerin sydänleikkauksen takia. Richardsin soittoa hankaloittaa sormien niveltulehdus. Edes Rollarit ei jatka ikuisesti.

Mitään ei ole varmistettu, mutta Richards on paljastanut The Rolling Stonesin suunnittelevan kiertuetta ensi vuodeksi.

Uudella levyllä Jaggerin lauluosuuksien virettä on korjailtu ja Richardsin kitarariffejä siirrelty kohdalleen tietokonenäyttöä tuijottaen. Toivottavasti maailman mahtavin rockbändi kuulostaa tulevalla kiertueella siltä, että se on yhä elossa.

The Rolling Stones: Hackney Diamonds. Polydor, 2023.

Paul Sexton: Charlie Watts – Rolling Stonesin sydän. Suom. Antti Immonen. 299 s. Docendo, 2023.