Elegantti yksityiskohtien vyöry
Raoul Palmgrenin elämäkerta Kosmoksen leikkaaja ei jätä kiveäkään kääntämättä, Ville Hänninen kirjoittaa arviossaan.
2
MIN
Kirjailijaelämäkerta voi Suomessa pitkästä aikaa hyvin. Esimerkiksi Jonimatti Joutsijärven kaksiosainen elämäkerta Mirkka Rekolasta palkitsee lukijan tarkkuuden ja hyvän kirjoittamisen yhdistelmällä. Kiinnostavia teoksia on tehty myös Helvi Juvosesta, Algot Untolasta ja Jyri Schreckistä.
On osin sattumaa, että Kari Sallamaan Raoul Palmgren -elämäkerta Kosmoksen leikkaaja ilmestyy tällaisena ajankohtana. Pitkän linjan kirjallisuudentutkijan teos opettajastaan on ollut kauan tekeillä.
Parhaimmillaan elämäkerta tuo uusia näkökulmia tai nostaa unohduksesta. Raoul Palmgrenia (1912–1995) ei ole unohdettu. Niin ei voi sanoa kenestäkään, jonka syntymän kunniaksi on järjestetty satavuotisseminaari. Harva silti muistaa nimeä enempää, vaikka Palmgren näkyi ahkerimmalla kaudellaan kaikkialla ja sai ehtoovuosinaan nostetta Love Kirjojen julkaisemien erilaisten kokoomateosten kautta. Esimerkiksi Suuri linja -teoksen (1948) marxilaisiin näkemyksiin Suomen kansallisesta heräämisestä viitataan harvoin.
Porvarillisessa virkamiesperheessä kasvanut mutta jo nuorena vasemmistolaisuuden löytänyt Palmgren vaikutti toimittajana, kirjailijana, kirjastonjohtajana ja kirjallisuudentutkijana. Hänen uraansa voi luonnehtia kiinnostavana yhdistelmänä pyrkyryyttä ja kapinallisuutta. Ensin mainittu ilmenee sodanjälkeisellä toiminnalla kulttuuripiireissä ja politiikan taustavoimissa. Jälkimmäinen otti vavahduttavimman muodon, kun Palmgren istui muiden tunnettujen julkikommunistien tavoin vankilassa jatkosodan vuosina.
Elämäkerran tyylilaji istuu kohteeseen. Palmgren oli kirjoittajana tunnontarkka mutta myös (parhaimmillaan, halutessaan) tyyliniekka. Kohteensa tavoin Sallamaa on enimmäkseen mainio kirjoittaja. Pistot ovat lempeän teräviä, kieli häpeämättömän elitististä mutta sulavaa ja hauskaa.
Lisäksi hän on pedantti eikä vaikuta jättäneen kiveäkään kääntämättä Palmgrenin vaiheikkaan työuran ja ajattelun penkomisessa. Kuten Palmgren monissa työväenkirjallisuutta esittelevissä kirjoissaan, Sallamaakin uskoo yksityiskohtien vyöryyn ja siitä nouseviin laajempiin johtopäätöksiin, jotka tekee joko lukija tai kirjailija itse.
Sallamaa ei pode maailmankaunaa, vaikka aihe tarjoaisi siihenkin mahdollisuuden. Palmgren edusti intellektuellityyppiä, jollaista Suomessa ei oikein enää ole. Hyvä, että sellaisista tehdään edes kirjoja. Chapeau, hattu päästä.
Kari Sallamaa: Kosmoksen leikkaaja. Raoul Palmgrenin teot ja tekstit. 610 sivua. Atrain & Nord, 2025.