Arvio: Ramo Kantola piirtää tavallista haparoivamman Lauri Ihalaisen

Kirja kertoo, kuinka Ihalaiselle avautui väylä SAK:n johtoon.

kirjat
Teksti
Pentti Peltoniemi

Kukaan vahvoista liittojohtajista ei halunnut SAK:n puheenjohtajaksi syksyllä 1990. Ei myöskään keskusjärjestön kolmas puheenjohtaja Raimo Kantola. Näin avautui etenemisväylä

ainoalle ehdolle asettuneelle, sihteeri Lauri Ihalaiselle. Keskusjärjestön johdossa sopimusspesialisti Pertti Viinasen korvasi siten ensisijaisesti järjestömies.

Kantola kuvaa uuden puheenjohtajan lämpimän sarkastisesti. Tämä ”antoi erityisesti naispuolisen jäsenistön tuntoa hiveleviä haastatteluja” ja tuli kuvatuksi m

uun muassa ”Hotelli Strandin uima-altaalla. Aiemmin en tiennyt Laurin harrastavan uintia.” Kantola piirtää haparoivamman Ihalaisen kuin julkisuus yleensä: 13 yhteisen SAK-vuoden aikana Ihalainen osoittautuu yliorganisoijaksi, kun henkilöt vaihtavat tehtäviä ja organisaatio uusitaan tuon tuosta. Rotaation järkevyyttä voi perustellusti epäillä.

Kantola on oikeudenmukainen, ja muistelmissa Ihalainen saa muiden tavoin tasapuolisen kohtelun.