Arvio: Ralph Fiennesin The Invisible Woman on lähes täydellinen

Ralph Fiennes ohjasi välittömän elokuvan Charles Dickensin salaisuudesta.

Ykkösluokan brittinäyttelijä Ralph Fiennes kertoo toisessa elokuvaohjauksessaan Charles Dickensin ja Nelly Ternanin rakkaudesta. Näyttelijä Ternan oli 19-vuotias tavatessaan aikansa kuuluisimman kirjailijan. Dickens jätti vaimonsa yksin ja järjesti Ternanille kartanon Ranskassa. Viktoriaanisella ajalla rakastajattaren paljastuminen olisi ollut sietämätön häpeä. Näyttelijän ammattia pidettiin alhaisena, suorastaan syntisenä. Ternan taipui rooliinsa: hän oli kätketty salaisuus.

Dickens poltti suuren osan kirjeenvaihdostaan, mutta suhdetta Ternaniin pidetään nykyään hyvin todennäköisenä. The Invisible Woman perustuu Claire Tomalinin kirjaan, jota varten Tomalin teki laajan taustatyön. Hän vihjaa muun muassa Suuria odotuksia -romaanin teemojen ammentaneen salarakkaudesta.

Totta vai ei? Elokuvan osalta sillä ei ole väliä, sillä Fiennes tempaa katsojan tarinaan. Vaikka lajityyppinä on pukudraama, jossa viulut soivat taustalla ja yleistunnelma on surullinen, tempo on nopea.

Ehkä juuri Fiennesin näyttelijätausta on rohkaissut häntä kertomaan tarinan välittömyydellä: peiteltyjä tunteita ei tarvitse esittää patsastellen ja huokaillen. Pyrkimys realismiin ei ole kuitenkaan niin rajua kuin Andrea Arnoldin taannoisessa vereslihaisessa tulkinnassa Humisevasta harjusta.

Dickensiä esittää Fiennes itse. Felicity Jones on yhtä vakuuttava Nellynä, jonka näkökulmaan elokuva taipuu. Tosin Britanniassa draaman on tulkittu kiertyvän enemmän Dickensin monimutkaisen persoonan ympärille, ehkä siksi, että kirjailijan elämästä ei ole tehty aiemmin yhtä vahvaa elokuvaa.