Arktista rakkautta

Arvio: Puhtain rakkaus piirtyy Kantajissa Sofia-tytön ja Hilla-hevosen välille.

romaani
Teksti
Tommi Melender
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Rakkaus ja kuolema, kaunokirjallisuuden ikuiset aiheet, muodostavat Maria Peuran uuden romaanin ytimen. Hän ei lähesty niitä asetelmallisesti, vaan näkee valot ja varjot sekä harmaan sävyt. Joskus rakkaus lamauttaa, joskus vapauttaa. Joskus kuolema erottaa, joskus yhdistää.

Puhtain rakkaus piirtyy Kantajissa Sofia-tytön ja Hilla-hevosen välille. Hevonen on vaivojensa piinaama, mutta Sofia tekee kaikkensa pelastaakseen sen elämälle. Hänen suhteensa Hillaan on syvempi kuin yhteenkään ihmiseen: ”Sofia on puoliksi hevonen, eikä tätä voi kenellekään sanoa.”

Tytön ja hevosen suhde on romaanin tarinalinjoista syvin ja vetävin. Siinä on riipaisevaa, lukemaan pakottavaa voimaa. Kolmen muun tarinalinjan näkökulmahenkilöinä pääsevät ääneen Sofian äiti Sylvia ja isä Viktor sekä rouva Haikara, jonka lapsia Sofia hoitaa.

Sylvia ja rouva Haikara ovat rakkauden haavoittamia tai piinaamia, murhamiehenä vankilasta vapautuva Viktor taas käyttää rakkautta vallankäytön välineenä. Kuten Peuran aiemmissakin romaaneissa, mieshahmoissa kiteytyvät ihmissielun pimeät voimat. Miehet kantavat kuolemaa.