Arvio: Rakkaat toisilleen kuvaa lapsettomuutta osuvasti ja myötätuntoisesti

Stefan Mosterin romaanissa kaksi haluaa olla kolme.

kirjat
Teksti
Kaisa Neimala

Stefan Mosterin, Suomeen asettuneen saksalaisen kirjailijan ja kääntäjän, toinen romaani on alkukieliseltä nimeltään Lieben sich zwei. Helen Mosterin taitava suomennos on saanut samansävyisen nimen Rakkaat toisilleen.

Olen aistivinani niin nimessä kuin kerronnassa kevyttä ivaa tai vähintään ystävällistä kritiikkiä päähenkilöitä, vaurasta nuorta hampurilaispariskuntaa kohtaan. Romaanin alkuluvuissa ennen kaikkea Danielin mielen kieli on luettavaksi takkuista, joskin varmaan tarkoituksenmukaista: entrooppista tendenssiä ja metropoliyhteensopivuuden kriteerejä riittää. Kun lukija on tutustutettu pariskuntaan, ylenpalttinen erikoistermistö häipyy. Varsinkin viimeisissä luvuissa kieli yksinkertaistuu ja kerronnan vauhti lisääntyy.

Ineksestä ja Danielista kertoen Moster saa kuvatuksi Itämeren rantojen ja modernin Hampurin maisemia, arkkitehtuuria, liikennettä, ilmapiiriä. Välillä henkilöillä on asiaa takamaiden viininviljelyseuduille. Saksaan tutustuttajana romaani on tarkka ja havainnollinen. Sen syvin kerrottava ei tosin ole maisemista eikä maasta riippuvainen: Inekseltä ja Danielilta puuttuu lapsi, ja tämän puutteen korjaamisyritykset ja lapsettomuuden aiheuttamat tuntemukset ovat ymmärtääkseni yleisnykypätevät. Osuvasti ja myötätuntoisesti Moster kuvaa tilanteita, joissa Ines tai Daniel tarkkailee vanhempaa ja lasta.