Arvio: Q-teatterin Kaspar Hauser kiteyttää upeasti kolmekymppisten tunnot
Vaikka nuorten aikuisten maailma on julma, näytelmässä ei jäädä suremaan.
Nyt se on tapahtunut! Q-teatteri kertoo odotetun kolmenkymmenen molemmin puolin olevan Y-sukupolven tarinan. Akse Petterssonin ja Johannes Ekholmin kirjoittama ja Petterssoninohjaama Kaspar Hauser tuo mieleen yli 20 vuoden takaisen Q-teatterin esityksen Skavabölen pojat, enkä ihmettelisi, vaikka joku muistelisi Pete Q:ta tai Lapualaisoopperaakin, niin upeasti näytelmä esittää tämän ajan nuorten aikuisten kipupisteet.
Ensi-iltayleisö repesi. Esitys pitää näpeissään. Ville Seppänen ja Matti Tervo tekevät häikäisevän hienoa videokuvaa. Lavasteet ovat ekologisia; hyvää voi tehdä halvallakin. Lotta Kaihua, Jussi Nikkilä ja Eero Ritala tekevät komeat roolit Kaspar Hauserina.
Vaikka Y-sukupolven maailma on julma ja täynnä ristiriitoja, ja elämä näyttäytyy usein mustana kaaoksena, Kaspar Hauserissa ei jäädä suremaan kohtaloa. Elämä nyt on tätä: on haluttava vaikka ei haluaisi, uusia halun ja himon kohteita synnytetään koko ajan. On kehitettävä itseään, oltava enemmän ja uskottava, että voi olla vielä enemmän. On oltava kaikkea yhtä aikaa, identitettimarkkinat vaativat.
On pidettävä kännykkä korvalla, tehtävä monta työtä yhtä aikaa, otettava vastuuta perheestä, vedettävä nappia naamaan, jotta ei masentuisi ja unilääkettä, jotta saisi hetken levon.
On oltava onnellinen ja uskottava, että on vapaa.
Oikea Kaspar Hausereli 1800-luvulla vankina kellarissa 16-vuotiaaksi. Kun tähän päivään eksyneeltä Kasparilta kysytään, millaista oli pimeässä kellarissa, hän vastaa, että parempaa kuin ulkopuolella.
Kaspar Hauser Q-teatterissa, (Tunturikatu 16, Helsinki) 17.5. asti.